Aasiassa

Ruoka on ollu hyvää, kuten toivoinkin. Säät on ollu lämpimät paria päivää lukuunottamatta, niin kuin toivoinkin. Thaimassa oli kirkkaat, turkoosit vedet ja Balilla suuret määrät surffareita. Kiinassa puhuttiin vain kiinaa ja Singapore oli todellakin puhdas kaupunki. Malesiasta en tiennyt juuri mitään etukäteen, enkä kovin paljoa enempää muistakaan maista täälläpäin. Olen uinut haiden kanssa, nähny nemokaloja, kiivennyt itäisen Himalajan vuorimäntyisillä rinteillä, tapellut parin apinan kanssa, nähnyt torakoita, käärmeen, varaaneja, gekkoja, paljon erilaisia liskoja ja lintuja, apinoita, kanoja, ties mitä.

Omia suosikkejani ovat olleet Pulau Tioman, saari Malesian itäpuolella, Lijiang, vanha kaupunki Yunnanissa, Kiinassa, sekä surf camp, jossa asustelin vajaan viikon Balilla. Tioman oli kaunis, kirkasvetinen, rauhallinen pieni saari, jonka pienissä kylissä kapeilla teillä oli vain muutama skootteri ja polkupyörä. Kaikki asutus ja rakennukset olivat korkeintaan muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja elo oli vähintäänkin leppoisaa. Viidakko oli näkemisen arvoinen varaaneineen, matkijalintuineen ja lepakoineen. Hieno valkoinen ranta ja snorklaaminen kirkkaassa vedessä olivat ehdottomasti elämyksellisiä. Pitkä viikonloppu tässä hiljaisessa paratiisissa oli aivan ihana. Poimimme limet ja mangot suoraan hostellin pihapuista ja rikoimme itse kookospähkinöitä. Viidakkoseikkailut jäivät vähän lyhyiksi viidakon tuntemattomien ja tunnettujen vaarojen pelossa, mutta saimme silti ihastella viidakon kauneutta rannalta ja mereltä käsin. Reissumme oli ehdottomasti vaihderikas, mutta ikimuistoinen.

Lijiang puolestaan oli puolivahingossa löytynyt kohde, johon halpalentoyhtiö Tigerairilla oli tarjouslentoja. Googlattuani kohteen päätin, että menen sinne. Vaikka säät eivät olleet täysin ihanteelliset, Lijiang oli juuri niin kaunis ja vielä kiinnostavampikin kuin edes olin toivonut. Viisi päivää ei riittänyt alueen ihasteluun, olisin mielelläni laittanut vaelluskengät jälkeen ja mennyt pidemmäksikin aikaa vuoristometsiin samoamaan, nauttimaan raikkaasta vuoristoilmasta, kauniista kiinalaiskylistä, kuvankauniista Lijiangista, sekä olisin mielelläni jatkanut myös suhteellisen lähellä olleeseen Shangri Lahan, sekä vieraillut pohjoisen pallonpuoliskon eteläisimmällä jäätiköllä. Myös ruoka Kiinassa oli aivan ihanaa, kuten jatkuva vihreän teen hörppiminenkin. Kokonaisuudessaan Lijiang oli niin hieno kohde, että haluan seudulle palata vielä joku päivä.

Surf camp Balilla puolestaan oli ihanteellinen rentoutumisloma. Majoitus sijaitsi paikalliskylän kainalossa, kaukana turistihälinästä ja melskeestä. Aikainen herätys ja seitsemältä surffaamaan, yhdeltätoista joko toinen aamupala tai lounas, sitten kauniissa pihapiirissä rentoutumista, altaaseen pulahtamista, kirjaan syventymistä, kylällä kiertelyä tai herkuttelua. Rennon päivän päätteeksi yhdessä muiden surffareiden kanssa syömaään ja sitten aikaisin nukkumaan ja sama uudestaan seuraavana päivänä. Heräsimme hyvin kirjaimellisesti kukonlauluun, sirkkojen ja liskojen siritykseen, sekä aamuauringon lämpöön.

En voi väittää, että en olisi ollut muutaman kerran matkojeni aikana ollut sydän kurkussa, ja jälkeenpäin todennut, että oli taas tuuria matkassa. Silti olen nauttinut  kaikista matkoista suuresti. Kohta jää Malesiakin taakse, ja sen jälkeen pikavisiitti Singaporeen, sieltä takaisin Balille ja sitten Gilille ja ihan vuoden lopussa Thaimaahan. Edessä on siis vielä muutama leima passiin ja hyviä hetkiä ystävien seurassa Balilla. Eniten kammoan ajatusta Suomen talvipakkasista, joihin olen lopulta palaamassa. Monen lämpimän kuukauden jälkeen pakkanen voi tuntua aika ylivoimaiselta. Mutta sitä ennen aion nauttia jokaisesta lämmön hetkestä, jota minulla on jäljellä.

Thaimaassa

Luennot loppuivat viikko sitten ja päätimme tyttöjen kanssa ruveta turisteiksi, eli suuntasimme kohti Phuketia. Odotuksissa oli lähinnä aurinko, sillä monsuunikausi on jatkunut jo sen verran pitkään että jokapäiväisiin kaatosateisiin rupesi kylläsymään. Sanni ja Outi lähtivät jo edeltä, kun minä jäin tekemään ensimmäistä tenttiä vielä Singaporeen. Sunnuntaina suuntasimme Vilman kanssa Phuketiin, jossa olimme ensin yhden yön Kata beachillä ja sen jälkee  suuntasimme Koh Phi Phille kahdeksi yöksi. Sitten Sanni ja Outi palasivatkin jo Singaporeen tenttejä tekemään ja minä ja Vilma jäimme vielä pariksi päiväksi nauttimaan auringosta ja valkoisesta hiekasta.

Koh Phi Phi ei ehkä ollut mun lempikohde. Saaren pääranta oli kyllä kaunis, mutta vesi oli muualla kirkkaampaa ja koko saari tunui olevan vain ja ainoastaan turistikrääsää turisteille. Mitään kovin paikallista ei paljoa näkynyt. Kohdehan on hyvin tunntettu bilesaari, eli rantabaareissa soitettu musiikki kuului veden kantamana niin hyvin, että meidän syrjemmässä olevien bungalowien sisään kuului sanatkin hyvin selvästi. Se tosin ei häirinnyt nukkumista niinkään, sillä siitä pitivät kymmenet ja kymmenet torakat huolta. Olihan se ihan eksoottista ja melko sisukasta meiltä kuluttaa koko ensimmäinen yö torakoiden kanssa sotiessa. Enpä ole ennen pitänyt hyttysverkolla torakkaa vankina kun kaveri hakkaa ötökän muussiksi hyönteismyrkkypurkilla. Siinä vaiheessa kun pyysimme, että huoneemme tullaan siivoamaan kasoista tappamiamme torakoita ja jos voimme saada toisen myrkkypurkin, paikan työntekijät katsoivat meitä hämmästyneinä. Itsekin mietin, oliko kyse siinä vaiheessa hulluudesta vai sisusta...

Unettoman yön jälkeen suuntasimme snorklaus / veneretkelle. Tyypilliseen thai long boatiin hyppäsi minun, Sannin ja Vilman lisäksi kuusi muuta tyttöä ja sitten suuntasimme lähellä olevan pienemmän saare  ympäristöön. Saimme uiskennella kuvankauniissa kirkasvetisessä laguunissa, snorklata toisessa poukamassa ja viettää aikaa valkohiekkaisella rannalla turkoosin kirkkaan veden välkkyessä edessämme. Nautimme ihanasta thai ruoasta ja lämmöstä ja illalla istuimme bambu bungalowimme pienellä terassilla ja sirkat tai kaskaat tai jotkin muut vastaavat sirittivät lämpimässä illassa. Toisena yönä meidän bungalowissa ei onneksi ollut enään ylimääräistä elämää, mutta Outi ja Sanni pääsivät vuorostaan taistelemaan torakoita vastaan. Äärettömän väsyneinä makoilimme ja nukuimme seuraavan aamupäivän rannalla ja sitten hyppäsimme lauttaan juuri sateen alkaessa ja suuntasimme takaisin kohti Phuketia.

Patong beachin nähtyäni siitä läpiajaessamme taksissa totesin, että onneksi ei meny sinne. Patong beach näytti siltä mitä olin siitä kuullutkin, länsimaiset tulevat sinne nauttiakseen erilaisista paheista ja muutenkin villistä yöelämästä. Karon ja Kata beachit puolestaan olivat kauniimpia rantoja, sekä rauhallisempia alueita. Kata beach oli kiva, vesi oli kirkasta, hotellimme Jinta Andaman ehdottomasti hinta-laatu suhteeltaan todella hyvä, sekä alue muutenkin viihtyisä. Saimme nukkua täysin rauhassa, mutta lähellä oli runsaasti hieromapaikkoja, ravintoloita, räätäleitä, pikku putiikkeja jne. Kävin jalkahieronnassa Sannin käydessä niskahartiahieronnassa ja Outin ja Vilman käydessä manikyyrissä laitattamassa geelikynnet. Lisäksi nautin ihanista thaimaalaisista curryistä ja hedelmistä.

Phuketistakin lähdimme snorklaus / island hopping retkelle Vilman kanssa Sannin ja Outin lähdettyä. Vesi oli taas ihanan kirkasta ja kaloja oli taas sateekaaren kaikissa väreissä. Saimme kivat eväät ja ystävällisen oppaan johdolla kiersimme kolme eri saarta, valkoisine hiekkoineen. Viimeisessä saaressa ollessamme alkoi kaatosade ja ukkonen, jota lähdimme rivakasti pakoon. Läpimärkinä odotimme muutaman muun suomalaisen kanssa uutta pikkubussia, koska alkuperäinen oli rikki jouduttuaan kolariin. Noh, siitä ja oppaan kauhutarinoista myrskyistä huolimatta pääsimme tyytyväisinä, joskin melko märkinä takaisin hotellillemme. Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme tapaamiemme suomalaisten kanssa illalliselle.

Pidin Thaimaasta ja olin positiivisesti yllättynyt Phuketista. Thaimaalaiset ovat äärettömän ystävällisiä, eivätkä myyjät ole agressiivisia , kuten esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa tai Malesiassa. Ruoka oli hyvää, kaikki oli halpaa, hieronnat ihania (lentoa odotellessa lentokentällä otin vielä 30min niskahartiahieronnan) ja ihmiset ystävällisiä. Kotiin palasin väsyneenä, mutta kivasti ruskettuneena ja lomasta rentoutuneena. Nyt edessä on tenttiviikko ja sitten enää viikko Riikan tänne tuloon. Aika menee kyllä todella nopeasti! Kohta sitä ollaan taas koti Suomessa palelemassa...

Lastentarhassa

Esitelmään oli valmistauduttu ja power point slidet oli ollut valmiina jo pari päivää. Viisi minuuttia ennen esitelmän alkua parini, jonka kanssa esitelmää tein, ilmoittaa muuttaneensa slidet. Mutta vain muotoilun ja omia osuuksiaan. No, aloitamme esitelmän. Okei, ekaan slideen on lisätty kurssin tiedot, hyvä juttu, mun ensimmäiseen asiaslideen oli lisätty ja positettu pari juttua. Noh, heitetään lennosta. Mun toinen asiaslide ei tule ensimmäisen jälkeen, vaan tilalla on joku täysin vieras kaavio. Hmm... pikaluku siitä läpi ja rupean selittämään luokalle sen sisältöä. Seuraava slide. Näyttää taas tutummalta. Mutta miksi siinä toistetaan ensimmäisen asiasliden juttuja? Vihdoinkin mun osuus loppuu ja parini pääsee tekemään osuutensa. Ulkoa opeteltu luento alkaa ja huomaa, että hän latelee tekstiä ulkomuistista. Esitelmän jälkeen kommenttina, että ainakin hänen osuutensa meni hyvin. Olikohan tarkoitus saada oma naama näyttämään paremmalta?

Toisen kurssin projekti on palautettu ja esitelmä on seuraavana päivänä. Kaveri lukee projektia läpi ja yksi osuus jotenkin särähtää korvaan. Teksti syötetään netissä plagiarismiohjelmaan ja koko osuus lehahtaa kirkkaan punaiseksi. Viesti mulle, kysytään paikalliselta, joka osuuden oli "kirjoittanut" ja sähköpostia proffalle. Esitelmän jälkeen ryhmä jää proffan juttusille. Muu ryhmä joutuu tekemään sen osuuden uudestaan ja tämä paikallinen jää vielä keskustelemaan proffan kanssa. Myöhemmin saamme luvan laittaa paikallisen nimen projektiimme kaikesta  huolimatta. Vaikka hän eintehnyt mitään. Jätimme nimen pois.

Samaisella kurssilla olemme kuluttaneet tuntikausia luennoista leikkimiseen. Ulkona ja sisällä. Professorilla oli jopa pilli, jolla kutsua lapset koolle, kun leikimme ulkona. Leikkeihin kuului pallon heittelyä, numeroiden laittamista järjestykseen, palikoiden siirtelyä paikasta a paikkaan b jne.

Kolmannen kurssin esitelmäpäivä. Koko päivä menee eri ryhmien kertoessa jostain työpaikasta ja siihen liittyvistä tehtävistä ja rekrytointiprosesseista. Ensimmäinen ryhmä aloittaa kertomalla toimintaterapeutin työstä singaporelaisessa sairaalassa. Koko esitelmä on näytelmä, joka alkaa kun kaksi ihmistä tapaa ja lähtee kiertämään sairaalaa. He käyvät neuvotteluhuoneessa, jossa esimiehet kokoustavat. Kulkemista ja sählinkiä. Seuraavaksi he vierailevat toimintateraputin huoneessa, jossa on potilaan kanssa asia kesken. Informaation tilalta kohtaus keskittyy opiskelijaan, joka esittää vammaista potilasta. Koko luokka nauraa vedet silmissä ja vaihtarit vaihtavat epätoivoisia katseita. Seuraavaksi kaverukset suuntaavat vessaan. Kyllä, vessaan. Esille tulee slide, jossa lukee in the toilet, ja kuva urinaalista. Pojat ovat selkä luokkaan päin ja keskustelevat vessassa aiheesta, äänitehosteiden saattelemana. Vaihtarit eivät usko, että tällaista tapahtuu. Mutta näköjään tämä on normi täällä. Seuraavat ryhmät vitsailevat ja heittävät sopimatonta ja lapsellista läppää. Vaihtarien esitelmät erottuvat selkeyden ja asiallisuutensa vuoksi.

Seuraavaksi vuorossa on eläintarhan työntekijästä kertova esitelmä. Esitelmä alkaa asiallisesti, sitten vuorossa on Singaporen eläintarhassa kuvattu video. Ryhmä on todella panostanut esitelmään. Vaihtarit huokaavat helpotuksesta, paikallisten esityksistä pari oli ihan asiallisia. Sitten luokkaan ryntääkin krokotiiliksi pukeutunut tyttö, indiana jonesiksi pukeutunut poika perässään. Ajojahtia jatkuu muutama minuutti ja sitten he poistuvat ryminällä ja esitelmä jatkuu. Tämä oli siis koreografioitu osa esitelmää. Vaihtarit eivät tiedä itkeäkö vai nauraa. Loppujen esitelmien joukossa mm äänestetään kahden "huippukokin" välillä, eli onko minikeksi vai hieno leivonnainen parempi. Lisäksi mm oli tekstiviestiäänestys (paikalliset kiljuivat kilpailun riemusta).

Kohta alkaa viimeine  esitelmä, jonka jälkeen ei tarvitse enään järkyttyä siitä, että huippuyliopiston sijaan päädyin kai vahingossa päiväkotiin.

Monsuuni

Monsuunikausi on alkanut. Hiipi salaa ja sade on nyt vallannut päivän toisensa jälkeen. Eilen palelin shortseissani ja topissani, kun lämpötila laski alle 25'C ja tuuli ja sade kylmensi entisestään. Metron ilmastointi vielä päälle niin olin kananlihalla puoli päivää. Nukuin myös ensimmäisen kerran ilman ilmastoinnin viilennystä. Enään yksi luento ja muutama presis ennen tenttiviikkoa. Välissä on yksi lukuviikko, minkä saatan viettää joko Singaporessa tai ehkäpä jossain muualla... Saa nähdä.

Tällä hetkellä joulukuun ensimmäinen viikko on vielä auki, mutta sen jälkeen onkin jo suunnitelmat suht kasassa muutamia lyhyitä pätkiä lukuunottamatta tammikuun puolelle asti. Hurja ajatus, että tässäon lukukausi lähes ohi, enään parista esitelmästä ja muutamasta tentistä (jaiks...) pitäisi selvitä. Sen jälkeen onkin vähän rennompaa ohjelmaa luvassa, rantoja ja viidakkoseikkailuja :) rahaa menee paljon, kun joutuu ostamaan lentolippuja paikasta toiseen nyt. Mutta sittenpähänne lennot on hankittuina ja ei tarvitse siitä enään huolehtia. En malta odottaa että koulu on ohi!

Singapore, part III

Ukkonen jyrisee niin, että hyvä jos omia ajatuksia kuulee. Kun tulin koulusta, tuntui kuin olisin syttymässä tuleen kun oli niin kuuma. Aivan tavallinen päivä Singaporessa siis. Koko ajan tuntuu että ukkonen riehuu täydellä teholla aivan kohdalla, mutta yhtään salamaa en ole nähnyt. Tornitalot ovat tiellä.

Kohta on yksitoista viikkoa jo takana, ja vain neljä viikkoa koulua plus tentit jälellä. Vaikka sitä ei koko ajan huomaa, niin aika kulkee vauhdilla. Nyt toisaalta ei ole reissuja luvassa ennen kuin tentit on ohi, sen verran paljon näitä ryhmätöitä, palautuksia ja tenttejä varten joutuu tekemään töitä. Äidin sanoja lainatakseni "voi voi, yli kuukausi pitäisi jaksaa tehdä kouluhommia!" Onhan se, kun vaihdossa joutuu opiskelemaan... No, onneks kaksi kurssia tuntuu menevän lupaavasti ja vaan ne toiset kaksi kurssia on ne, joiden takia stressaan ja panikoin täällä. No, mutta kyllä niistäkin selviää.

Laukullinen omaisuutta laskeutui jo Suomeen, kun omien pakkausten järjettömyys vihdoin valkeni minullekin. Eihän sitä reppureissatessa varsinkaan tarvitse niin paljoa tavaraa. Sanni puolestaan on shoppaillut sydämensä kyllyydestä ja odottaa äitinsä vievän ensi viikon vierailun jälkeen laukullisen tavaraa Suomeen. No, se tarkoittaa sitä että Sanni mm pakkaa joululahjoja tässä innoissaan.

Ruoasta tuli jotain kysymyksia aiemmin, niin kirjoitetaan sitten siitä tällä kertaa.

Ihana Kaakkois-Aasia, kuvittelisi hedelmiä ja vihanneksia löyyvän joka kadun kulmasta. Mutta ei, ei Singaporessa. Heti kun menee Malesian puolelle, tai Kiinaan, valikoima on suurempi. Singaporessa hedelmiä saa kalliilla ruokakaupoista. Toisaalta, Singaporen kallis on silti Suomen edullinen. Ruoan itse laittaminen on suhteellisen kallista, joten jos yksittäistä munakasta ja aamu- ja välipaloja ei lasketa, syön aina ulkona. Koululla ruoka on edullista ja vihdoinkin löysin sieltäkin yhden ruokalan, missä on hyvälaatuista, terveellistä, tuoretta ja edullista ruokaa. Vaikka ruoka on Singaporelaisten pääharrastus, valikoima levittyy vain pariin suuntaan. Jos haluaa kiinalaista, intialaista, malesialaista, korealaista tai muslimiruokaa, niitä löytyy joka hawker centeristä (ravintolakojujen alue). Usein ruoka kuitenkin on melko rasvaista ja pulla-ainesta löytyy vain valkoisimmassa ja höttöisimmässä muodossa. Intialainen ruoka on ihanaa, vaikkakin hiukan kalliimpaa, eikä todellakaan terveellisimmästä päästä. Sen lisäksi yksi vakioaterioistani on usein mix rice and veg, eli lautaselle saa annoksen riisiä, sekä kolme vapaavalintaista lisuketta noin 15-30 vaihtoehdon joukosta. Siinä on usein paljon kasvisvaihtoehtoja, sekä tofua ja kalaa, liha- ja kanavaihtoehtojen lisäksi, eli minullekin löytyy vaihtelua. Kaikki lisukkeet on tavalla tai toisella paistettuja. Seuraava vakiovalintani on vastaava itse koottu annos. Tarjolla on astioissa yhtä sun toista kasviksista ja tofusta ja levästä kalaan, sieniin ja vaikka mihin. Valitsen viisi tai kuusi raaka-ainetta kulhoon ja ojennan ne tiskille. Koululla yhdessä hyvässä paikassa ne paistetaan kananmunan ja valinnaisesti nuudeleiden, kanan ja lihan kanssa ja sitten paistetun ruoan rinnalle saa riisin (jos ei ottanut nuudeleita) ja kirkkaan pikkukeiton. Kämpän viereisessä paikassa taas ainekset keitetään ja annoksesta tulee keitto liemineen. Keittoon saa myös valita nuudelit sekaan tai riisin viereen halutessaan. Parasta tulee kun keittoon sekoittaa chili- ja maustekastikeseoksia, joita on tarjolla lähes ruoan kuin ruoan seuraksi. Singaporessa ruoka ei ole kovin tulista, vaan tulisuus on itse lisättävissä. Ainoa pikku yllätys oli sushin kanssa tullut wasabi, joka potkaisi sata kertaa kovempaa kuin se, mitä Suomessa wasabiksi väitetään. Pettymyksekseni vietnamilaista ja thaimaalaista ruokaa on hawker centereissä harvemmin tarjolla. Niitä löytyisi ravintoloista, mutta opiskelijabudjettiin ne ei oikein sovi. Thaimaata ja Vietnamia odotellessa.

Aasialaiset eivät tunnu perustavan karkeista, vaan paikallisista karkkikääreiden näköisistä paljastuu kuivattua lihaa tai kalaa. Singaporesta sentään saa ruokakaupoista karkkia, mutta Lijiangista esimerkiksi ei oikeastaan saanut. Pulla-aineskin on oma lukunsa. Kaikki leipomotuotteet ovat höttöistä, valkoista, tylsää mössöä, eikä ruoalla muutenkaan ole kamalasti tekstuuria. No, Malesiassa ruoka oli tulisempaa, hawker centereistä sai thaimaalaista, ja Tiomanilla jaoin jopa mustapippurirapuannoksen Henrin (Aallosta NTUhun vaihtoon myös tullut) kanssa. Kuala Lumpurin reissulla Outin (myös suomalaisia Aallon pääkampukselta) kanssa tuli syötyä tulista ruokaa, niin malesialaista kuin thaimaalaistakin. Vaikka jälkiruoka taisi löytyä Starbucksista jopa Kuala Lumpurissa muffinin muodossa. Aasialaiset eivät kyllä paljoa perusta myöskään jälkiruoista. Mikä järkytys jollekulle, jonka isoin masu on tarkoitettu jälkiruoille ja karkkille. Noh, ehkä se jälkiruokamasu tässä pienenee samalla. Jäätelöä on tullut syötyä yllättävän vähän, lämpöä on liikaa siihen. Uskokaa pois, mehujäät ja frozen yogurtit uppoaisivat paremmin  mutta niitäkin saa metsästää.

Nyt kun ruoasta on jotain tullut sanottua, niin ehkäpä vielä juomistakin. Niissä nimittäin makeutta löytyy kaikkien maailman jälkiruokien ja karkkien edestä. Länsimaalaiset tuskailevat paikallisen kahvin kanssa, limemehu, joka on paikallinen herkku, on kyllästetty sokerilla ja sokeria löytyy kondensoidun maidon lisäksi hyvin monesta tyypillisestä paikallisesta juomasta. Teetä saa monessa muodossa ja jopa vähällä sokerilla tai sokeroimattomanakin. Pohjoismaisten vaihtarien kanssa pitkän selviyksen jälkeen tiedämme, mistä saa "oikeaa" kahvia, tai miten halvasta paikallisesta kahvista saa juotavaa (tämä oli se kopi c kosong). Vesi kuitenkin on se pääjuoma, ja sitä näissä lämpötiloissa kuluukin. Koulussa mukana on kaksi pulloa vettä, ja ne tulee täytettyä pariin otteeseen, jos koululla kuluu koko päivä. Varsinkin ulkoillessa ja patikoidessa vettä kuluu järjettömät määrät.

Voipi sitten taas toivoa, jos joku aihe kiinnostaa, tai en ole kertonut jostain. :)

Kiina, Shanghai

Ensimmäisenä iltana Shanghaissa kävimme syömässä ihan asuntomme vieressä, sitten Sanni suuntasi ulos Phuongin ja Villen kanssa ja minä jäin nukkumaan yöjunan univelkoja. Asunto, jossa olimme, oli suomalaisperheen asunto, jonka saimme käyttöömme Shainghaissa olomme ajaksi heidän ollessaan Suomessa. Sijainti oli mitä parhain, eikä hulppeassa asunnossa ollut todellakaan mitään valitettavaa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Shanghaissa menimme ns feikkitorille, mistä saa iha mitä tahansa - feikkinä. Tori on valtava ja halpa jopa Kuala Lumpurin Jalan Petalingiin verrattuna. Siellä pääsi myös tinkimään sydämensä kyllyydestä. Hinnan saattoi helposti saada 300 yuanista noin 40 yuaniin jos osasi olla tiukka. Turisteilta pyydettiin naurettavia hintoja, jotka putoilivat nopeasti alas. Itse olin lähinnä seurana, kun Sanni ja Phuong shoppaili ja Ville tinki Phuongin ostoksista. Muutaman tunnin vierähdettyä näin, suuntasimme keskustaan pää kävelykadulle. Söin elämäni korkeimman mehujääpehmiksen. Normi pehmispahvivohveli ja varmaan melkein kolmekymmentä senttiä korkea kierre :P nami! Pääsimme miljoonan muun ihmisen aiheuttamasta ruuhkasta huolimatta joelle, josta näkyi upea kaupungin skyline. Muutaman (tuhannen) kuvan jälkeen lähdimme valumaan ihmismassan mukana kohti metroa, ja suuntasimme syömään Villen kämpän vieressä oleville katuruokakojuille. Ruoka oli hyvää, kuten koko Kiinan matkan aikana. Sitten kävimme Villen kämpillä vielä ennen kuin suuntasimme takaisin asunnolle Sannin kanssa.

Toisena täytenä päivänä minä ja Sanni lähdettiin vähän seikkailemaan. Kahden tunnin yrityksen jälkeen löysimme etsimämme, teemarketin. Asiaan kuuluu istuskella ja maisteskella teetä ja kierrellä valtavaa hallia, jossa oli varmasti toistasataa teekauppaa. Ah, sainpahan juoda sydämeni kyllyydestä teetä silloin! Teemarkettiin ei kuulu tinkiminen samalla lailla kuin feikkimarkettiin. Ensinnäkin, hinnat ovat melko järkeviä jo lähtökohtaisesti ja täällä myyjät eivät osanneet yhtään englantia. Silti hinnoista sai täälläkin hieman neuvoteltua. Seuraavaksi suuntasimme Villeä ja Phuongia tapaamaan, joiden kanssa menimme suomalaispainotteisen porukan kanssa sushille. Sushi oli mahtavaa ja seura hyvää. Oli mielenkiintoista tavata noin omanikäisiä ihmisiä, jotka asuvat Shanghaissa joko opiskelun, vaihto-opiskelun tai työn takia. Tällaisessa porukassa reissaaminen oli tietenkin luonnollinen aihe, jonka parissa muutama tunti vierähtikin kevyesti. Muut rupesivat valmiatautumaan baariin lähtöön, mutta itselläni oli huono olo, joten suuntasin asunnolle nukkumaan. Seuraavana aamuna olikin kuumetta, joten kaksi seuraavaa, ja viimeistä päivää Shanghaissa kului vällyjen välissä teetä lipittäen. Onneksi olo hiukan helpotti perjantai-illaksi, silöä lentomme kohti Singaporea lähti noin yhdeltä yöllä, joten koko yö meni matkatessa. En suosittele kuumeisena lentämistä. Varsinkaan pidempää lentoa, kuten Shanghai-KL-Singapore. Onneksi vaihtoaika KLssa ei ollut pitkä, mutta ehdimme silti syödä aamupalaa. Vihdoin kotiin päästyäni nukuin kuutisen tuntia ja nyt olo on jo parempi, ellei äänen puuttumista (kiitos AirAsian tehokas ilmastointi) lasketa.

Kiina on mielenkiintoinen maa. Nautin matkasta pienestä flunssailusta huolimatta ja minulle Lijiang oli muutenkin se pääkohde tällä reissulla. Kiinassa moni asia on vähän erilaista. Ihmiset tuijottavat ja haluavat ottaa kuvia, Lijiangissa ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä, ilma raikasta ja kaupunki kaunis. Shanghai oli täpötäysi, ahdas suurkaupunki hyvine katuruokineen ja suurine kontrasteineen. Kiinassa ei mikään Googleen liittyvä toimi, joten siksi blogitekstitkin tuöevat vasta nyt peräkanaa. Hong Kongin tapahtumien jälkeen heikosti toiminut facebook app ja instagram suljettiin, joten koimme Kiinalaisen palomuurin ihan tehokkaasti. Jos olet joskus koittanut etsiä bingistä asiallista tietoa, niin tiedät että se on turha toive. Lisäksi Kiinassa tieto, joka löytyy voi olla mitä sattuu. Erikoista. Yhden pienen hetken joku hakkeri onnistui tekemään särön palomuuriin ja instagramissa näkyi pienen hetken Tiinan Hong Kongin mielenosoituksista ottama kuva #fightfordemocracy. Sitä tunsi olevansa niin pieni tässä monimutkaisessa ja erikoisessa systeemissä. Miten jossain Hong Kongin kaltaisessa kaupungissa rauhallisia, asiallisia mielenosoittajia voidaan kohdella noin. Avaisin sateenvarjon osoittaakseni tukeni järkevästi käyttäytyville protestoijille, mutta vaikka facebookkaisin sen tai jakaisin instagramissa, eivät he saisi viestiäni perille. Kummallinen tämä ihmiskunta.

Nyt lopetan kuumehuuruiset höpinäni ja sanon terkkuja kaikille.

Kiina, Lijiang

Istun tässä Kunmingin lentokentän portilla numero 15. Ulkona on jotain sumuisen ja aurinkoisen välimailta. Sanni nukkuu ja lennon lähtöön on vielä jonkin aikaa. Olemme kuitenkin kentällä ajoissa, suht kohtuullisesti nukutun yön jälkeen, ihme kylläkin. Koska Kunmingistä on noin puolet halvempi lentää Shanghaihin kuin Lijiangista, niin päätimme hypätä junaan ja lentää Kunmingistä. No, kiinalainen yöjuna on jo oma kokemuksensa, en ehkä suosittelisi herkkähipiäisimmille, mutta itse olin kyllä melko sujut nukkumisen kanssa vaikka juna olikin melko... eksoottinen. Vaunu oli täynnä kolmen punkan korkuisia "lokeroita", joissa oli molemmilla seinillä sängyt. Ovea tai muita hömpötyksiä, kuten puhtaita lakanoita, tai ehjiä seiniä ei ollut. Tavarat oli omalla vastuulla käytävän päällä olevalla hattuhyllyllä. Nukuin sitten arvotavaroitteni päällä varmuuden vuoksi. Ai niin, ja tosiaan emme toilailujen takia päässeet edes siihen junaan, millä oli tarkoitus mennä, mutta onneksemme seuraavallakin junalla ehti hyvin kentälle, varsinkin kun kentän löytämiseen ei vaadittu mitään, astuimme rautatieasemalla suoraan 10 yuania maksavaan lentokenttäbussiin. No, matka oli tosiaan monivaiheinen, mutta näyttää siltä, että saatamme ehtiä vielä tämän vuorokauden puolella perille Shanghain kämpille.

Olen Lijiangista laittanut kuvia jo Flickriin ja Instagramiin ja jotain on tullut kerrottuakin joillekin, mutta tässä nyt vähän Lijiangista.

Lijiangin löysin vahingossa katsoessani halpalentoyhtiö Tigerairin tarjouksia eri puolille Aasiaa. Googlasin Lijiangin ja totesin että sinne on pakko päästä. Sanni halusi Shanghaihin, joten näistä kahdesta kohteesta tuli meidän Kiinan reissu. Lijiangiin saavuimme torstaina iltapäivällä, totesimme olevamme sateessa ilman tietoakaan siitä, miten pääsisimme hotellille. No, kyyti onneksi järjestyi kielimuurista huolimatta ja vihdoin pääsimme muinaiskaupungissa (asutusta n 600 eKr.) sijaitsevaan suloiseen hotelliimme. Hotellilla yksi työntekijä jopa osasi muutaman sanan englantia ja pääsimme vihdoin huoneeseemme. Huoneessa oli kaksi kovapuista, koristeellisesti veistettyä sänkyä ja pesuhuone. Pesuhuoneeseen ei tosin ollu ovea, vain läpinäkyvä verho. Erikoinen tämä kiinalainen kulttuuri... Ovi "lukittiin" yöksi laittamalla rima poikittain ovien taakse telineisiin. Aika muinainen systeemi. Ulkoa päin ovi lukittiin pikkuisella munalukolla. Noh, pihapiirissä oli jatkuvasti jokj, joten huoneeseen tuskin olisi kukaan päässyt murtautumaan. Hotelli oli suloinen, pieni ja idyllinen.

Toisena päivänä sää oli jo hiukan parempi, vaikka välillä vähän ripottelikin. Kiertelimme muinaiskaupunkia ja välillä nautimme ihanasta kiinalaisesta ruoasta tai teestä. Taustalla näkyi pilviin katoavia vuoria ja kukkuloita. Shoppailtua ei tullut oikeastaan, mitä nyt hiuspuikon ostin itselleni :) Lauantaina sää oli enään puolipilvinen ja illaksi muuttui aika kauniiksi, kun aurinkokin näyttäytyi. Silloin kiersimme vanhaa kaupunkia (jolla ikää n 800 vuotta) ja tutustuimme erääseen paikalliseen, joka tarjosi meille ruokaa ja kierrätti meitä vähän ympäriinsä. Ensimmäinen paikallinen, joka osasi englantia niin, että lauseet olivat ymmärrettäviä. Yleensä sanavarasto loppui heti 'hello'n jälkeen. Sitä toisaalta kuuli enemmänkin.

Sunnuntaina halusimme suunnata Jade Dragon lumivuorelle, josta Lijiangin maisema on kuuluisa. Olimme neuvottelemassa taksin kanssa hinnoista, kun neljä paikallista nuorta tulivat paikalle ja sanoivat, että voisivat lähteä bussilla ensin meidän kanssamme läheiseen, perinteisempään kiinalaiskylään. No, hyppäsimme bussiin heidän kanssaan, ja pian olimmekin suloisessa pikkukylässä. Siellä meidät vietiin paikallisen isoäidin luo, jossa meille tarjottiin teetä ja pähkinöitä. Mummo oli todella suloinen, vaikka eihän meillä yhteistä kieltä ollutkaan. Paikallisista nuoristakin, joiden kanssa liikuimme, vain yksi puhui huonoa englantia. Esimerkiksi kielteiset muodot olivat hänelle vieraita, joten jouduimme itse päättämään, puhuiko hän mistä. No, kyllä sillä selvittiin. Seuraavaksi hyppäsimme uudestaan bussiin, kohteena Jade water village, pieni kylän tapainen vuoren rinteellä. Näkymät olivat huikeat ja vuorikin rupesi näyttäytymään pilvien lomasta. Korkein, viiteen ja puoleen kilometriin nouseva huippu ei koskaan meille näyttäytynyt, mutta näkymät olivat silti huikeat. Voin nyt sanoa kiivenneeni itäisen Himalajan erään vuoren rinnettä ylöspäin raikkaassa vuoristoilmassa, kirkkaan vuoristopuron kohistessa vieressä. Sää oli upea, aurinko paistoi ja taivaalla vain muutama poutapilvi. Tietenkin onnistuin saamaan vähän punaista väriä nenänpäähäni ja olkapäilleni, mutta en onneksi sen pahemmin palanut.

Vuoristohyppelyn jälkeen lähdimme paikallisten ystäviemme kanssa kohti Lijiangin vanhaa kaupunikia, jossa saimme taas hyvää kiinalaista vihreää teetä, sekä pääsimme erään hotellin parvekkeelle, vanhan kaupungin korkeimman huipun luona, josta näkyi vanhan kaupungin katot ja lumivuori taustalla. Näky oli huikea ja kaunis sää kruunasi sen täydellisesti. Vanhan kaupungin kukkulan laelta minun ja Sannin täytyi suunnata jo takaisin hotellillemme ja hyvästelimme paikalliset ystävämme. Hotellilla pakkasimme tavaramme, kävimme vielä ulkona syömässä, ja sitten pyysimme hotellin työntekijää (sitä, joka osasi englantia) soittamaan meille taksin. Siitä suuntasimmekin rautatieasemalle, josta tämä monivaiheinen matkantekomme alkoi.

Olen ihastunut Lijiangin kuvankauniisiin maisemiin ja olisin jatkanut mielummin noin 150 kilometrin päässä olevaan Shangri Lahan, mutta Shanghai odottaa. Kohta pääsemme koneeseen ja sitten kolmen tunnin lennon jälkeen olemmekin jo Shanghaissa. Jännä juttu, että olen täällä. Kiina ei alunperin kuulunut matkasuunnitelmiini ollenkaan, mutta näin vain satuinkin pääsemään näinkin upeaan paikkaan.

Kiinan kieli on aika erikoista. Eihän siitä ymmärrä mitään. Mutta kyllä minunkin sanavarastoni sai muutaman sanan perustuksen tällä reissulla. Ylpein hetki oli se, kun ymmärsin ihan itse, kun rautatieaseman työntekijä kehui hymyäni kauniiksi. Tai no, ymmärsin sen sanan kaunis, piao liang, sen hymyn päättelin hänen elekielestään. Osaan myös sanoa tämä (lausutaan kuin tsökö), hei (ni hao), sekä kiitos (xie xie). Niitä sanoja sitten olenkin toistellut paljon. Toisaalta hymyllä ja elekielelläkin pääsee pitkälle. Ja Sanni osaa kysyä onko jossain ruoassa lihaa. On meillä lisäksi lappu, jossa kerrotaan, ettemme syö lihaa. No, hyvin on tähän asti mennyt, jollei junalippujen kanssa koheltamista lasketa. Eikä sekään onneksi muodotunut ongelmaksi, sillä ehdimme lentokentälle ajoissa. Terveisiä Kiinasta!

______
Edit:
Nyt perillä Shanghaissa, jouduimme istumaan koneessa puolitoista tuntia ennen kuin pääsimme ilmaan :o Kaikista pahinta oli ehkä se, että istuin kiinalaisille mitoitetussa keskipenkissä. Polvet ei sitten mahtunut yhtään minnekään. Ensimmäisen vartin jälkeen alkoi ekan kerran kramppaamaan. Pitkistä koivista on välillä haittaakin.

Kopi C Kosong

Koulu alkaa maanantaina puoli kolmelta iltapäivällä Talent Management and Development kurssilla. Luento kestää neljä tuntia, ja on tuskaa istua ja kuunnella kun proffa ei etene, vaan jaarittelee asiasta sitä sun tätä neljä tuntia. Eilen saatiin yksi viiden minuutin tauko koko luennon aikana. Motivaatio laskee ja keskittymiskyky romahtaa. Viikko sitten sentään käytimme tunnin pallopelin pelaamiseen. Ai niin, ja aamun kertaustestin viisi parasta palkitaan karkilla. Ei, ei tämä ole eskari, vaan yksi Aasian huippuyliopistoista. Valitettavasti niissä listoissa taidetaan vertailla muita asioita kuin opetuksen tasoa. Opetusmateriaalitkin ovat välillä huvitusta herättäviä, teknologiasta kertova opetusvideo 2000-luvun alusta. Luulisi uudempiakin löytyvän.

Tiistaina herätyskello soi puoli seitsemältä ja kaksikymmentä yli seitsemän lähden kävelemään kotoa. Koulumatkaan ei menisi yli tuntia, jos MRT asemalla ei tarvitsisi jonottaa kampusbussiin pääsyä sadan muun opiskelijan kanssa. Aamu alkaa Sashan Talent Sourcing and Aquisition kurssilla. Tämä neljän tunnin luento on vähän siedettävämpi, kaksi kahdenkymmenen minuutin taukoa ja luento loppuu puolisen tuntia etuajassa. "Eihän ketään täällä kiinnosta neljää tuntia olla."

Tiistaina luennon jälkeen käyn joogassa ja bollywood tanssitunnilla, joita järjestetään lukukauden ensimmäisellä puoliskolla tytöille. Herttaista, tytöille sopivaa liikuntaa siis. Eli siis hiki tulee lähinnä ulkolämpötilasta eikä liikunnasta, mutta näillä helteillä ei paljoa jaksakaan, kun liikuntatilat ei ole edes ilmastoituja. Toisaalta jotain kunnon liikuntaakin kaipaisi. Ja tosiaan nämäkin tunnit loppuu muutaman viikon päästä, ettei ne vain tulisi opiskelun tielle. Huoh...

Keskiviikko on se ainoa pitkä päivä. Koulu alkaa samaan aikaan kun tiistaina, eli liian aikaisin. Ensin on Strategic Managementin neljän tunnin luento. Ryhmä on pienempi kuin muilla luennoilla, eli alle 30 henkilöä. Lähinnä vaihtareita ja muutenkin aika rento meininki lah. Ja proffan aksentti on aidosti singaporelainen. Lauseet siis loppuu lah ja välillä sekaan eksyy sana tai pari kiinaa. Kurssi on suht helppo ja ollaan puhuttu aika perusjutuista. Eli tämä kurssi on se varmin. Lounaalle pääsee puoli yhdeltä, jolloin syömään on juuri pääsyt muutama sata muutakin opiskelijaa. Jonot ovat pitkät, mutta ruoka halpaa ja ihan hyvää. Parilla Singaporen dollarilla saa ihan täyden aterian.

Ruoan jälkeen on odotteluaikaa puoli kolmeen asti, jolloin Information Techonoly alkaa. Kurssilla vaihtarit on sysätty yhteen nurkkaan ja samaan ryhmään, ettei vain häirittäisi paikallisia, koska heitä opiskelu kiinnostaa. No, en väit vastaan, vaihtareiden kanssa sitten siellä nurkassa koitetaan tulkata professorin englannin lisäksi hänen käsialaansa. Molemmat on aika vaikeastitulkittavia. Kolmen tunnin tuskailun jälkeen nokka kohti kotia ja viikonloppua. Kouluahan siis sattuu lukujärjestyksessäni olemaan vain maanantaista keskiviikkoon. Aikaa jää kivasti reissailuun ja joskus jopa koulutöiden tekemiseen.

Koulutöiden lisäksi pitäisi tässä syksyllä tehdä CV ja maisterihakemuksen palaset valmiiksi, että ne voisi vain lähettää eteenpäin kun se aika tulee. Maisterihakuun onneksi riittää essee omasta kandintyöstä. Helppo nakki siis. Pisteitä saa myös keskiarvosta. Olen tosiaan koko hakuajan rinkka selässä jossain rannalla tai viidakossa, että joudun delegoimaan tämän nyt jonkun Suomessa majailevan harteille, hakemuksen liitteet on nimittäin lähetettävä yhdessä kirjekuoressa Helsinkiin hakuajan puitteissa. (Äitiii.... :P )

Joitain Singaporen hassuuksia vielä tähän loppuun. Jos haluaa tavallisen kahvin, sitä saa vain jos tilaa Kopi C Kosong. Muuten tulee todella makeaa ihmekahvia, joka on jopa minulle liian makeaa. Toinen on tosiaan lah, jota paikalliset tunkevat puheessaan joka väliin. Muita on esim se, että jalkakäytävällä ei ole järjestystä, ei kävellä toisessa reunassa, vaan ihan sattumanvaraisesti siinä kohtaa tietä kun huvittaa. Ulkomaalainen hyppii ja loikkii, koska ei älyä että pitäisi vain kävellä. Muuten Singaporessa on kyllä siistiä ja järjestelmällistä. Paikallisilla ei tunnu oikein olevan kiire minnekään, ja luennollekin näköjään sopii tulla jopa tunni  myöhässä. Tai lähteä kesken kaiken käymään jossain. Myös koulun t-paitoja näkyy ihmisten päällä paljon. Enpä osaa kuvitella että porukalla olisi samalla lailla Aalto-paitoja tavallisena päivänä päällä. Ehkä tapahtumissa, tai muissa, mutta joka päivä usealla opiskelijalla päällä luennolla? Enpä tiedä. Sitten on angmoh. Sana, jota käytetriin kuvaamaan minua, Mairaa ja Dylania. Sana, jolla joogaohjaaja kutsui minua, ennen kuin puhui nopeasti jotain kiinaksi ja sai muut joogailijat tirskumaan. Kun kysyin vuokraemännältäni, että mitä tuo angmoh tarkoittaa, hän purskahti nauruun selitettyäni, että kaveri oli kutsunut minua angmohiksi. Sana ei kuulemma ole loukkaava, mutta tarkoittaa valkonaamaa, gringoa. Angmoh, tämä hölmö valkonaama tässä ei nyt ihan ymmärtänyt miten tuohon ilmaisuun pitäisi suhtautua... No, huumori on yleensä paras vaihtoehto näissä tapauksissa. Jos joku osaa singlishiä, mitä angmoh tahta tarkoittaa? 

Over and out.

-Pirita

Singapore, osa II

Singaporessa on kulunut jo kuusi viikkoa. Aika hurja ajatus. Siinä missä Vilma ja Sanni on kierrellyt Malesian lähipaikkoja niin paljon kun ehtii, mä olen keskittynyt enemmän Singaporen kiertelemiseen. Kansallispuistoista ja muista ulkoilualueista olen reilusti suurimpaan osaan tutustunut ja nähnyt toinen toistaan upeampia maisemia ja viidakoita. Noissa sademetsissä/viidakoissa on aika hurja olla. Meteli on kova, kun liskot, linnut, apinat ja ties mitkä sirkat ja kaskaat huutavat kilpaa. Kosteus tuntuu iholla märkänä raskaana rättinä ja kävely kuumassa ja kosteassa on yllättävän raskasta. Silti siellä on upea olla. Se kuumuus, kosteus, äänet, tuoksut... se on kaikki aika jännää ja eksoottista suomalaiselle. Käärmeisiin en ole vielä onneksi törmännyt, mutta apinoihin, erilaisiin ötököihin, sekä liskoihin kyllä. Myös täällä Singaporessa voi siis törmätä viidakoissa varaaneihin. Seuraavaksi Vara, eli vuokraemäntämme, suositteli mangrovekosteikkoa, missä on taas vähän erilaista kuin muissa viidakoissa. Singapore on kyllä todellakin vastakohtien maa. Kuuma ja kostea helle, ja jäätävä ilmastointi sisätiloissa, upea, siisti, moderni kaupunki, ja hengittävät, elävät, rönsyilevät viidakot ympärillä.

Nyt kun olen pysynyt Singaporen puolella jo jonkin aikaa ja saan passini huomenna takaisin, voinkin suunnata Kuala Lumpuriin viikonlopuksi Aallosta tulleen Outin kanssa. Tarkempaa suunnitelmaa ei ole, luentojen jälkeen keskiviikkona ajetaan metrolla Malesian rajalle, siitä Johor Bahrun bussiasemalta bussiin, joka ajaa Kuala Lumpuriin. Perille ehditän onneksi jo valoisaan aikaa, ettei tarvitse hortoilla pimeässä hotellia etsien. Käydään varmaan Batu Cavesissä, sekä Chinatownissa ainakin, kun niitä on suositeltu meille. Lauantai-illaksi tulemme takaisin Singaporeen ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä rästissä olevia koulutehtäviä.

Sitä seuraavalla viikolla lähdemme Sannin kanssa Kiinaan kymmeneksi päiväksi syyslomaa viettämään. Ensin vietetään viisi päivää Lijiangissa (upean näköinen paikka, kannattaa googlata kuvia), ja sieltä suuntaamme Shanghaihin loppuajaksi. Tämän reissun takia passinikin on siis Kiinan lähetystössä, viisumihakemusta varten. Shanghaissa saamme yöpyä suomalaisen expattiperheen kodissa, ja Sannihan tuntee Shanghaita, koska on asunut siellä pari vuotta teini-ikäisenä. Aika upeaa, että pääsee kiertämään näin upeita, eksoottisia ja erilaisia paikkoja.

Kiinan reissun jälkeen tulee varmaan oltua taas Singaporessa jonkin aikaa, koulutöitä tehdessä ja Singaporea kierrellessä. Ja tietenkin seuraavia reissuja suunnitellessa. Koeviikon aikataulu sattui sopivasti niin, että ehdin Filippiineille viikoksi ennen kuin Riikka tulee käymään. Riikan kanssa sitten ollaan Singaporessa ja käydään jossain päin Indonesiaa todennäköisesti. Kun Riikka lähtee, minä suuntaan Balille muiden Aasiassa vaihdossa olevien mikkeliläisten kanssa joulun viettoon. Uudeksi vuodeksi lennän Bangkokiin, missä Henu liittyy seuraani seuraavaksi kuudeksi viikoksi Thaimaata kiertelemään.

Suunnitelmia on paljon ja aika kuluu hurjaa vauhtia. Hurjaa on myös ajatella että juuri kun tulen täältä ikuisen kesän alueelta, lähden viikoksi Lappiin. Siinä voi tulla aika kylmä.

Nyt nokka kohti luentoa, ja kuulumisiin!

-Pirita

Singapore

Parin viikon jälkeen Singaporesta rupeaa hahmottumaan jo jonkinlainen kuva. Kuuma, kostea, moderni, herkuttelijan unelmakohde, vihreäm siisti, turvalinen. Toisaalta kaikki noi löytyvät matkaoppaista ja turistien tarinoistakin. Singaporelaiset ei koskaan mene portaita, jos liukuportaat tai hissi on tarjolla, ja niitä kyllä on. Bussilla kuljetaan yksikin pysäkinväli, ja bussissa oitää leimata kortti sekä bussiin mennessä, että sieltä poistuessa. Ei tarvitse kauas mennä pilvenpiirtäjistä, että löytää sademetsäviidakkoa, apinoineen, liskoineen ja hyönteisineen. Kuumassa ja kosteassa ilmastossa liikkuminenin on rankempaa. Vaihtareita on paljon, samoin muita länkkäreitä, mutta metrossa kulkee silti lähinnä aasialaisen näköisiä ihmisiä. Millä ne länkkärit sitten kulkee?

Tosiaankin, ruoka on aivan ihanaa, on intialaista, kiinalaista, vietnamilaista, malesialaista, korealaista, thaimaalaista, singaporelaista... Ja food courteista tai hawker centereistä voi saada kunnollisen aterian iha parilla hassulla kolikolla. Eli ruoka on halpaa ja hyvää jabvalikoima on erinomainen. Omia suosikkeja on ehdottomasti intialainen, varsinkin se meidän "oma", tuossa aivan alakerrassa. Myös muslimiruoka (juu, sillä nimellä se oli", oli tosi hyvää, samoin mix veg and rice, missä saa riisin kaveriksi valita kolmea eri ruokaa noin 15 valikoimasta.

Tosiaan, olen käynyt kahdessa upeassa paikassa pomppimassa Singaporessa missä oli viidakkomaisempaa, mt. Faber ja Bukit Timah. Jälkimmäinen on ihan nature reserve, jossa oli tosiaan hyvin sademetsämäinen tunnelma. Hiki virtaa selässä aika helpolla näissä losuhteissa ja juotua tulee paljon, mutta on ehdottomasti sen arvoista, kun pääsee rankkasateen yllättämäksi viidakossa, joka on niin tiheä, että vaikka rankkasateen kuulee ja näkee, ei se pääse kastelemaan meittä siellä maan tasalla. Lisäksi pienen apinanpoikaset tuijottelevat vähän matkan päästä uteliaina, ja jättimuurahaiset ovat 7 cm pitkiä.

Singaporesta löytyy kyllä todella vahvoja kontrasteja, modernin keskusta-alueen ja viidakon väliltä.

Higher mountains

(c) me

Here it feels like the soul can rest. The wilderness here is so different, so raw, somehow. The treeline is somewhere dozens of meters below me and the sun makes the snow shine and glimmer. I can see to three countries and it takes so little time to go from one country to another and you don't even notice you went across borders. This is where the nature is at its best, cruel, unpredictable, beautiful, wild. This is where I feel peaceful.

Dreaming about traveling

I have this burn inside, a burn that tells me to go, to run and to climb every mountain. And there are a few I want to start with. I want to go to Lapland. I want to go to the Alps, I want to summit Mount Kinabalu. Those are the ones I want to start with. I am going to Lapland in two weeks, to ski and to summit at least the second highest point of Finland. I will also go to the boundary mark of the three countries. I will enjoy the sunny days or early April in northern Finland. Then, in the fall I will go to South East Asia, where I could summit Mount Kinabalu. And when I come back from South East Asia, I will go to the Alps. I promise. :)

from: http://www.thebigdomain.com/docs/HeroImages/The%20alps%20hero%20image.jpg

from: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Hvzk2gbSGBcvMldMZxPL8KmF-GQ46ROupmBb6x3646xbb0HbHLa_NH5FfrvkL_VzKG65NqHh-nSVXWcI-rYegn4kDBj8LBbA1HZhFzfYth0hJIh8xGpCMDJrWVmuziYnRPAy8ve3v7R1/s1600/MountKinabalu.jpg

from: http://personal.inet.fi/koti/rossi/lappi_sa4.jpg

The wind turns to north again

Today I was asked what I did, or what happened in my life in 2008.

I thought about it for a while and realized that everything started to change that year. I left Finland alone, without my family, for the first time ever and for three weeks I was in England, falling in love with traveling and seeing the world. Something changed profoundly. In 2008 I found out I will be leaving to the U.S.A. in a year. In 2008 I fell in love with the world and become a wanderer. In 2008 I was bitten by the travel bug. From 2008 there has been no turning back. I am on the go, moving, changing, traveling, flying.

I yearn to go. And once again, after staying almost two years in one place, I am fidgeting for excitement, I am leaving soon. I could count the days for many things. The trip to Lapland in a few weeks, the trip to Iceland in the summer, or The Trip of the year, to Singapore in the fall. I could be counting days to the moment when I leave from here to go temporarily somewhere else. But I'm counting stars. Because I know I am about to embark on a next phase in my life. Everything feels so unknown and very uncertain. But I love that feeling. It's the feeling of adventure.

Iceland to Singapore

Iceland and Singapore are pretty much like the night and day, hot and cold, black and white. I would be extremely lucky to be able to visit them both next summer. The trip to Singapore has been confirmed and the tickets have been bought. Now I'm hoping my plans for the summer become clear so I would know whether I am going to Iceland or not. I really wish I can make the trip, I would love it, being in such a rare, beautiful place like Iceland, just few weeks before flying off to Singapore.

I know I am a dreamer, but I hope this dream of mine would come true. From Iceland to Singapore. I think I could definitely call that exotic.

The two islands, completely different in so many aspects, yet something in common. Small, beautiful countries, surrounded by the sea.

from: http://therealsingapore.com/sites/default/files/field/image/singapore2_1.jpg

from: http://www.letstravelsomewhere.com/wp-content/uploads/2013/01/michael-hacker-iceland-laugavegur-trek-torfahlaup.jpg