Kiina, Shanghai

Ensimmäisenä iltana Shanghaissa kävimme syömässä ihan asuntomme vieressä, sitten Sanni suuntasi ulos Phuongin ja Villen kanssa ja minä jäin nukkumaan yöjunan univelkoja. Asunto, jossa olimme, oli suomalaisperheen asunto, jonka saimme käyttöömme Shainghaissa olomme ajaksi heidän ollessaan Suomessa. Sijainti oli mitä parhain, eikä hulppeassa asunnossa ollut todellakaan mitään valitettavaa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Shanghaissa menimme ns feikkitorille, mistä saa iha mitä tahansa - feikkinä. Tori on valtava ja halpa jopa Kuala Lumpurin Jalan Petalingiin verrattuna. Siellä pääsi myös tinkimään sydämensä kyllyydestä. Hinnan saattoi helposti saada 300 yuanista noin 40 yuaniin jos osasi olla tiukka. Turisteilta pyydettiin naurettavia hintoja, jotka putoilivat nopeasti alas. Itse olin lähinnä seurana, kun Sanni ja Phuong shoppaili ja Ville tinki Phuongin ostoksista. Muutaman tunnin vierähdettyä näin, suuntasimme keskustaan pää kävelykadulle. Söin elämäni korkeimman mehujääpehmiksen. Normi pehmispahvivohveli ja varmaan melkein kolmekymmentä senttiä korkea kierre :P nami! Pääsimme miljoonan muun ihmisen aiheuttamasta ruuhkasta huolimatta joelle, josta näkyi upea kaupungin skyline. Muutaman (tuhannen) kuvan jälkeen lähdimme valumaan ihmismassan mukana kohti metroa, ja suuntasimme syömään Villen kämpän vieressä oleville katuruokakojuille. Ruoka oli hyvää, kuten koko Kiinan matkan aikana. Sitten kävimme Villen kämpillä vielä ennen kuin suuntasimme takaisin asunnolle Sannin kanssa.

Toisena täytenä päivänä minä ja Sanni lähdettiin vähän seikkailemaan. Kahden tunnin yrityksen jälkeen löysimme etsimämme, teemarketin. Asiaan kuuluu istuskella ja maisteskella teetä ja kierrellä valtavaa hallia, jossa oli varmasti toistasataa teekauppaa. Ah, sainpahan juoda sydämeni kyllyydestä teetä silloin! Teemarkettiin ei kuulu tinkiminen samalla lailla kuin feikkimarkettiin. Ensinnäkin, hinnat ovat melko järkeviä jo lähtökohtaisesti ja täällä myyjät eivät osanneet yhtään englantia. Silti hinnoista sai täälläkin hieman neuvoteltua. Seuraavaksi suuntasimme Villeä ja Phuongia tapaamaan, joiden kanssa menimme suomalaispainotteisen porukan kanssa sushille. Sushi oli mahtavaa ja seura hyvää. Oli mielenkiintoista tavata noin omanikäisiä ihmisiä, jotka asuvat Shanghaissa joko opiskelun, vaihto-opiskelun tai työn takia. Tällaisessa porukassa reissaaminen oli tietenkin luonnollinen aihe, jonka parissa muutama tunti vierähtikin kevyesti. Muut rupesivat valmiatautumaan baariin lähtöön, mutta itselläni oli huono olo, joten suuntasin asunnolle nukkumaan. Seuraavana aamuna olikin kuumetta, joten kaksi seuraavaa, ja viimeistä päivää Shanghaissa kului vällyjen välissä teetä lipittäen. Onneksi olo hiukan helpotti perjantai-illaksi, silöä lentomme kohti Singaporea lähti noin yhdeltä yöllä, joten koko yö meni matkatessa. En suosittele kuumeisena lentämistä. Varsinkaan pidempää lentoa, kuten Shanghai-KL-Singapore. Onneksi vaihtoaika KLssa ei ollut pitkä, mutta ehdimme silti syödä aamupalaa. Vihdoin kotiin päästyäni nukuin kuutisen tuntia ja nyt olo on jo parempi, ellei äänen puuttumista (kiitos AirAsian tehokas ilmastointi) lasketa.

Kiina on mielenkiintoinen maa. Nautin matkasta pienestä flunssailusta huolimatta ja minulle Lijiang oli muutenkin se pääkohde tällä reissulla. Kiinassa moni asia on vähän erilaista. Ihmiset tuijottavat ja haluavat ottaa kuvia, Lijiangissa ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä, ilma raikasta ja kaupunki kaunis. Shanghai oli täpötäysi, ahdas suurkaupunki hyvine katuruokineen ja suurine kontrasteineen. Kiinassa ei mikään Googleen liittyvä toimi, joten siksi blogitekstitkin tuöevat vasta nyt peräkanaa. Hong Kongin tapahtumien jälkeen heikosti toiminut facebook app ja instagram suljettiin, joten koimme Kiinalaisen palomuurin ihan tehokkaasti. Jos olet joskus koittanut etsiä bingistä asiallista tietoa, niin tiedät että se on turha toive. Lisäksi Kiinassa tieto, joka löytyy voi olla mitä sattuu. Erikoista. Yhden pienen hetken joku hakkeri onnistui tekemään särön palomuuriin ja instagramissa näkyi pienen hetken Tiinan Hong Kongin mielenosoituksista ottama kuva #fightfordemocracy. Sitä tunsi olevansa niin pieni tässä monimutkaisessa ja erikoisessa systeemissä. Miten jossain Hong Kongin kaltaisessa kaupungissa rauhallisia, asiallisia mielenosoittajia voidaan kohdella noin. Avaisin sateenvarjon osoittaakseni tukeni järkevästi käyttäytyville protestoijille, mutta vaikka facebookkaisin sen tai jakaisin instagramissa, eivät he saisi viestiäni perille. Kummallinen tämä ihmiskunta.

Nyt lopetan kuumehuuruiset höpinäni ja sanon terkkuja kaikille.