keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Aasiassa

Ruoka on ollu hyvää, kuten toivoinkin. Säät on ollu lämpimät paria päivää lukuunottamatta, niin kuin toivoinkin. Thaimassa oli kirkkaat, turkoosit vedet ja Balilla suuret määrät surffareita. Kiinassa puhuttiin vain kiinaa ja Singapore oli todellakin puhdas kaupunki. Malesiasta en tiennyt juuri mitään etukäteen, enkä kovin paljoa enempää muistakaan maista täälläpäin. Olen uinut haiden kanssa, nähny nemokaloja, kiivennyt itäisen Himalajan vuorimäntyisillä rinteillä, tapellut parin apinan kanssa, nähnyt torakoita, käärmeen, varaaneja, gekkoja, paljon erilaisia liskoja ja lintuja, apinoita, kanoja, ties mitä.

Omia suosikkejani ovat olleet Pulau Tioman, saari Malesian itäpuolella, Lijiang, vanha kaupunki Yunnanissa, Kiinassa, sekä surf camp, jossa asustelin vajaan viikon Balilla. Tioman oli kaunis, kirkasvetinen, rauhallinen pieni saari, jonka pienissä kylissä kapeilla teillä oli vain muutama skootteri ja polkupyörä. Kaikki asutus ja rakennukset olivat korkeintaan muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja elo oli vähintäänkin leppoisaa. Viidakko oli näkemisen arvoinen varaaneineen, matkijalintuineen ja lepakoineen. Hieno valkoinen ranta ja snorklaaminen kirkkaassa vedessä olivat ehdottomasti elämyksellisiä. Pitkä viikonloppu tässä hiljaisessa paratiisissa oli aivan ihana. Poimimme limet ja mangot suoraan hostellin pihapuista ja rikoimme itse kookospähkinöitä. Viidakkoseikkailut jäivät vähän lyhyiksi viidakon tuntemattomien ja tunnettujen vaarojen pelossa, mutta saimme silti ihastella viidakon kauneutta rannalta ja mereltä käsin. Reissumme oli ehdottomasti vaihderikas, mutta ikimuistoinen.

Lijiang puolestaan oli puolivahingossa löytynyt kohde, johon halpalentoyhtiö Tigerairilla oli tarjouslentoja. Googlattuani kohteen päätin, että menen sinne. Vaikka säät eivät olleet täysin ihanteelliset, Lijiang oli juuri niin kaunis ja vielä kiinnostavampikin kuin edes olin toivonut. Viisi päivää ei riittänyt alueen ihasteluun, olisin mielelläni laittanut vaelluskengät jälkeen ja mennyt pidemmäksikin aikaa vuoristometsiin samoamaan, nauttimaan raikkaasta vuoristoilmasta, kauniista kiinalaiskylistä, kuvankauniista Lijiangista, sekä olisin mielelläni jatkanut myös suhteellisen lähellä olleeseen Shangri Lahan, sekä vieraillut pohjoisen pallonpuoliskon eteläisimmällä jäätiköllä. Myös ruoka Kiinassa oli aivan ihanaa, kuten jatkuva vihreän teen hörppiminenkin. Kokonaisuudessaan Lijiang oli niin hieno kohde, että haluan seudulle palata vielä joku päivä.

Surf camp Balilla puolestaan oli ihanteellinen rentoutumisloma. Majoitus sijaitsi paikalliskylän kainalossa, kaukana turistihälinästä ja melskeestä. Aikainen herätys ja seitsemältä surffaamaan, yhdeltätoista joko toinen aamupala tai lounas, sitten kauniissa pihapiirissä rentoutumista, altaaseen pulahtamista, kirjaan syventymistä, kylällä kiertelyä tai herkuttelua. Rennon päivän päätteeksi yhdessä muiden surffareiden kanssa syömaään ja sitten aikaisin nukkumaan ja sama uudestaan seuraavana päivänä. Heräsimme hyvin kirjaimellisesti kukonlauluun, sirkkojen ja liskojen siritykseen, sekä aamuauringon lämpöön.

En voi väittää, että en olisi ollut muutaman kerran matkojeni aikana ollut sydän kurkussa, ja jälkeenpäin todennut, että oli taas tuuria matkassa. Silti olen nauttinut  kaikista matkoista suuresti. Kohta jää Malesiakin taakse, ja sen jälkeen pikavisiitti Singaporeen, sieltä takaisin Balille ja sitten Gilille ja ihan vuoden lopussa Thaimaahan. Edessä on siis vielä muutama leima passiin ja hyviä hetkiä ystävien seurassa Balilla. Eniten kammoan ajatusta Suomen talvipakkasista, joihin olen lopulta palaamassa. Monen lämpimän kuukauden jälkeen pakkanen voi tuntua aika ylivoimaiselta. Mutta sitä ennen aion nauttia jokaisesta lämmön hetkestä, jota minulla on jäljellä.