Singapore, part III

Ukkonen jyrisee niin, että hyvä jos omia ajatuksia kuulee. Kun tulin koulusta, tuntui kuin olisin syttymässä tuleen kun oli niin kuuma. Aivan tavallinen päivä Singaporessa siis. Koko ajan tuntuu että ukkonen riehuu täydellä teholla aivan kohdalla, mutta yhtään salamaa en ole nähnyt. Tornitalot ovat tiellä.

Kohta on yksitoista viikkoa jo takana, ja vain neljä viikkoa koulua plus tentit jälellä. Vaikka sitä ei koko ajan huomaa, niin aika kulkee vauhdilla. Nyt toisaalta ei ole reissuja luvassa ennen kuin tentit on ohi, sen verran paljon näitä ryhmätöitä, palautuksia ja tenttejä varten joutuu tekemään töitä. Äidin sanoja lainatakseni "voi voi, yli kuukausi pitäisi jaksaa tehdä kouluhommia!" Onhan se, kun vaihdossa joutuu opiskelemaan... No, onneks kaksi kurssia tuntuu menevän lupaavasti ja vaan ne toiset kaksi kurssia on ne, joiden takia stressaan ja panikoin täällä. No, mutta kyllä niistäkin selviää.

Laukullinen omaisuutta laskeutui jo Suomeen, kun omien pakkausten järjettömyys vihdoin valkeni minullekin. Eihän sitä reppureissatessa varsinkaan tarvitse niin paljoa tavaraa. Sanni puolestaan on shoppaillut sydämensä kyllyydestä ja odottaa äitinsä vievän ensi viikon vierailun jälkeen laukullisen tavaraa Suomeen. No, se tarkoittaa sitä että Sanni mm pakkaa joululahjoja tässä innoissaan.

Ruoasta tuli jotain kysymyksia aiemmin, niin kirjoitetaan sitten siitä tällä kertaa.

Ihana Kaakkois-Aasia, kuvittelisi hedelmiä ja vihanneksia löyyvän joka kadun kulmasta. Mutta ei, ei Singaporessa. Heti kun menee Malesian puolelle, tai Kiinaan, valikoima on suurempi. Singaporessa hedelmiä saa kalliilla ruokakaupoista. Toisaalta, Singaporen kallis on silti Suomen edullinen. Ruoan itse laittaminen on suhteellisen kallista, joten jos yksittäistä munakasta ja aamu- ja välipaloja ei lasketa, syön aina ulkona. Koululla ruoka on edullista ja vihdoinkin löysin sieltäkin yhden ruokalan, missä on hyvälaatuista, terveellistä, tuoretta ja edullista ruokaa. Vaikka ruoka on Singaporelaisten pääharrastus, valikoima levittyy vain pariin suuntaan. Jos haluaa kiinalaista, intialaista, malesialaista, korealaista tai muslimiruokaa, niitä löytyy joka hawker centeristä (ravintolakojujen alue). Usein ruoka kuitenkin on melko rasvaista ja pulla-ainesta löytyy vain valkoisimmassa ja höttöisimmässä muodossa. Intialainen ruoka on ihanaa, vaikkakin hiukan kalliimpaa, eikä todellakaan terveellisimmästä päästä. Sen lisäksi yksi vakioaterioistani on usein mix rice and veg, eli lautaselle saa annoksen riisiä, sekä kolme vapaavalintaista lisuketta noin 15-30 vaihtoehdon joukosta. Siinä on usein paljon kasvisvaihtoehtoja, sekä tofua ja kalaa, liha- ja kanavaihtoehtojen lisäksi, eli minullekin löytyy vaihtelua. Kaikki lisukkeet on tavalla tai toisella paistettuja. Seuraava vakiovalintani on vastaava itse koottu annos. Tarjolla on astioissa yhtä sun toista kasviksista ja tofusta ja levästä kalaan, sieniin ja vaikka mihin. Valitsen viisi tai kuusi raaka-ainetta kulhoon ja ojennan ne tiskille. Koululla yhdessä hyvässä paikassa ne paistetaan kananmunan ja valinnaisesti nuudeleiden, kanan ja lihan kanssa ja sitten paistetun ruoan rinnalle saa riisin (jos ei ottanut nuudeleita) ja kirkkaan pikkukeiton. Kämpän viereisessä paikassa taas ainekset keitetään ja annoksesta tulee keitto liemineen. Keittoon saa myös valita nuudelit sekaan tai riisin viereen halutessaan. Parasta tulee kun keittoon sekoittaa chili- ja maustekastikeseoksia, joita on tarjolla lähes ruoan kuin ruoan seuraksi. Singaporessa ruoka ei ole kovin tulista, vaan tulisuus on itse lisättävissä. Ainoa pikku yllätys oli sushin kanssa tullut wasabi, joka potkaisi sata kertaa kovempaa kuin se, mitä Suomessa wasabiksi väitetään. Pettymyksekseni vietnamilaista ja thaimaalaista ruokaa on hawker centereissä harvemmin tarjolla. Niitä löytyisi ravintoloista, mutta opiskelijabudjettiin ne ei oikein sovi. Thaimaata ja Vietnamia odotellessa.

Aasialaiset eivät tunnu perustavan karkeista, vaan paikallisista karkkikääreiden näköisistä paljastuu kuivattua lihaa tai kalaa. Singaporesta sentään saa ruokakaupoista karkkia, mutta Lijiangista esimerkiksi ei oikeastaan saanut. Pulla-aineskin on oma lukunsa. Kaikki leipomotuotteet ovat höttöistä, valkoista, tylsää mössöä, eikä ruoalla muutenkaan ole kamalasti tekstuuria. No, Malesiassa ruoka oli tulisempaa, hawker centereistä sai thaimaalaista, ja Tiomanilla jaoin jopa mustapippurirapuannoksen Henrin (Aallosta NTUhun vaihtoon myös tullut) kanssa. Kuala Lumpurin reissulla Outin (myös suomalaisia Aallon pääkampukselta) kanssa tuli syötyä tulista ruokaa, niin malesialaista kuin thaimaalaistakin. Vaikka jälkiruoka taisi löytyä Starbucksista jopa Kuala Lumpurissa muffinin muodossa. Aasialaiset eivät kyllä paljoa perusta myöskään jälkiruoista. Mikä järkytys jollekulle, jonka isoin masu on tarkoitettu jälkiruoille ja karkkille. Noh, ehkä se jälkiruokamasu tässä pienenee samalla. Jäätelöä on tullut syötyä yllättävän vähän, lämpöä on liikaa siihen. Uskokaa pois, mehujäät ja frozen yogurtit uppoaisivat paremmin  mutta niitäkin saa metsästää.

Nyt kun ruoasta on jotain tullut sanottua, niin ehkäpä vielä juomistakin. Niissä nimittäin makeutta löytyy kaikkien maailman jälkiruokien ja karkkien edestä. Länsimaalaiset tuskailevat paikallisen kahvin kanssa, limemehu, joka on paikallinen herkku, on kyllästetty sokerilla ja sokeria löytyy kondensoidun maidon lisäksi hyvin monesta tyypillisestä paikallisesta juomasta. Teetä saa monessa muodossa ja jopa vähällä sokerilla tai sokeroimattomanakin. Pohjoismaisten vaihtarien kanssa pitkän selviyksen jälkeen tiedämme, mistä saa "oikeaa" kahvia, tai miten halvasta paikallisesta kahvista saa juotavaa (tämä oli se kopi c kosong). Vesi kuitenkin on se pääjuoma, ja sitä näissä lämpötiloissa kuluukin. Koulussa mukana on kaksi pulloa vettä, ja ne tulee täytettyä pariin otteeseen, jos koululla kuluu koko päivä. Varsinkin ulkoillessa ja patikoidessa vettä kuluu järjettömät määrät.

Voipi sitten taas toivoa, jos joku aihe kiinnostaa, tai en ole kertonut jostain. :)