Kiina, Shanghai

Ensimmäisenä iltana Shanghaissa kävimme syömässä ihan asuntomme vieressä, sitten Sanni suuntasi ulos Phuongin ja Villen kanssa ja minä jäin nukkumaan yöjunan univelkoja. Asunto, jossa olimme, oli suomalaisperheen asunto, jonka saimme käyttöömme Shainghaissa olomme ajaksi heidän ollessaan Suomessa. Sijainti oli mitä parhain, eikä hulppeassa asunnossa ollut todellakaan mitään valitettavaa.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Shanghaissa menimme ns feikkitorille, mistä saa iha mitä tahansa - feikkinä. Tori on valtava ja halpa jopa Kuala Lumpurin Jalan Petalingiin verrattuna. Siellä pääsi myös tinkimään sydämensä kyllyydestä. Hinnan saattoi helposti saada 300 yuanista noin 40 yuaniin jos osasi olla tiukka. Turisteilta pyydettiin naurettavia hintoja, jotka putoilivat nopeasti alas. Itse olin lähinnä seurana, kun Sanni ja Phuong shoppaili ja Ville tinki Phuongin ostoksista. Muutaman tunnin vierähdettyä näin, suuntasimme keskustaan pää kävelykadulle. Söin elämäni korkeimman mehujääpehmiksen. Normi pehmispahvivohveli ja varmaan melkein kolmekymmentä senttiä korkea kierre :P nami! Pääsimme miljoonan muun ihmisen aiheuttamasta ruuhkasta huolimatta joelle, josta näkyi upea kaupungin skyline. Muutaman (tuhannen) kuvan jälkeen lähdimme valumaan ihmismassan mukana kohti metroa, ja suuntasimme syömään Villen kämpän vieressä oleville katuruokakojuille. Ruoka oli hyvää, kuten koko Kiinan matkan aikana. Sitten kävimme Villen kämpillä vielä ennen kuin suuntasimme takaisin asunnolle Sannin kanssa.

Toisena täytenä päivänä minä ja Sanni lähdettiin vähän seikkailemaan. Kahden tunnin yrityksen jälkeen löysimme etsimämme, teemarketin. Asiaan kuuluu istuskella ja maisteskella teetä ja kierrellä valtavaa hallia, jossa oli varmasti toistasataa teekauppaa. Ah, sainpahan juoda sydämeni kyllyydestä teetä silloin! Teemarkettiin ei kuulu tinkiminen samalla lailla kuin feikkimarkettiin. Ensinnäkin, hinnat ovat melko järkeviä jo lähtökohtaisesti ja täällä myyjät eivät osanneet yhtään englantia. Silti hinnoista sai täälläkin hieman neuvoteltua. Seuraavaksi suuntasimme Villeä ja Phuongia tapaamaan, joiden kanssa menimme suomalaispainotteisen porukan kanssa sushille. Sushi oli mahtavaa ja seura hyvää. Oli mielenkiintoista tavata noin omanikäisiä ihmisiä, jotka asuvat Shanghaissa joko opiskelun, vaihto-opiskelun tai työn takia. Tällaisessa porukassa reissaaminen oli tietenkin luonnollinen aihe, jonka parissa muutama tunti vierähtikin kevyesti. Muut rupesivat valmiatautumaan baariin lähtöön, mutta itselläni oli huono olo, joten suuntasin asunnolle nukkumaan. Seuraavana aamuna olikin kuumetta, joten kaksi seuraavaa, ja viimeistä päivää Shanghaissa kului vällyjen välissä teetä lipittäen. Onneksi olo hiukan helpotti perjantai-illaksi, silöä lentomme kohti Singaporea lähti noin yhdeltä yöllä, joten koko yö meni matkatessa. En suosittele kuumeisena lentämistä. Varsinkaan pidempää lentoa, kuten Shanghai-KL-Singapore. Onneksi vaihtoaika KLssa ei ollut pitkä, mutta ehdimme silti syödä aamupalaa. Vihdoin kotiin päästyäni nukuin kuutisen tuntia ja nyt olo on jo parempi, ellei äänen puuttumista (kiitos AirAsian tehokas ilmastointi) lasketa.

Kiina on mielenkiintoinen maa. Nautin matkasta pienestä flunssailusta huolimatta ja minulle Lijiang oli muutenkin se pääkohde tällä reissulla. Kiinassa moni asia on vähän erilaista. Ihmiset tuijottavat ja haluavat ottaa kuvia, Lijiangissa ihmiset olivat älyttömän ystävällisiä, ilma raikasta ja kaupunki kaunis. Shanghai oli täpötäysi, ahdas suurkaupunki hyvine katuruokineen ja suurine kontrasteineen. Kiinassa ei mikään Googleen liittyvä toimi, joten siksi blogitekstitkin tuöevat vasta nyt peräkanaa. Hong Kongin tapahtumien jälkeen heikosti toiminut facebook app ja instagram suljettiin, joten koimme Kiinalaisen palomuurin ihan tehokkaasti. Jos olet joskus koittanut etsiä bingistä asiallista tietoa, niin tiedät että se on turha toive. Lisäksi Kiinassa tieto, joka löytyy voi olla mitä sattuu. Erikoista. Yhden pienen hetken joku hakkeri onnistui tekemään särön palomuuriin ja instagramissa näkyi pienen hetken Tiinan Hong Kongin mielenosoituksista ottama kuva #fightfordemocracy. Sitä tunsi olevansa niin pieni tässä monimutkaisessa ja erikoisessa systeemissä. Miten jossain Hong Kongin kaltaisessa kaupungissa rauhallisia, asiallisia mielenosoittajia voidaan kohdella noin. Avaisin sateenvarjon osoittaakseni tukeni järkevästi käyttäytyville protestoijille, mutta vaikka facebookkaisin sen tai jakaisin instagramissa, eivät he saisi viestiäni perille. Kummallinen tämä ihmiskunta.

Nyt lopetan kuumehuuruiset höpinäni ja sanon terkkuja kaikille.

Kiina, Lijiang

Istun tässä Kunmingin lentokentän portilla numero 15. Ulkona on jotain sumuisen ja aurinkoisen välimailta. Sanni nukkuu ja lennon lähtöön on vielä jonkin aikaa. Olemme kuitenkin kentällä ajoissa, suht kohtuullisesti nukutun yön jälkeen, ihme kylläkin. Koska Kunmingistä on noin puolet halvempi lentää Shanghaihin kuin Lijiangista, niin päätimme hypätä junaan ja lentää Kunmingistä. No, kiinalainen yöjuna on jo oma kokemuksensa, en ehkä suosittelisi herkkähipiäisimmille, mutta itse olin kyllä melko sujut nukkumisen kanssa vaikka juna olikin melko... eksoottinen. Vaunu oli täynnä kolmen punkan korkuisia "lokeroita", joissa oli molemmilla seinillä sängyt. Ovea tai muita hömpötyksiä, kuten puhtaita lakanoita, tai ehjiä seiniä ei ollut. Tavarat oli omalla vastuulla käytävän päällä olevalla hattuhyllyllä. Nukuin sitten arvotavaroitteni päällä varmuuden vuoksi. Ai niin, ja tosiaan emme toilailujen takia päässeet edes siihen junaan, millä oli tarkoitus mennä, mutta onneksemme seuraavallakin junalla ehti hyvin kentälle, varsinkin kun kentän löytämiseen ei vaadittu mitään, astuimme rautatieasemalla suoraan 10 yuania maksavaan lentokenttäbussiin. No, matka oli tosiaan monivaiheinen, mutta näyttää siltä, että saatamme ehtiä vielä tämän vuorokauden puolella perille Shanghain kämpille.

Olen Lijiangista laittanut kuvia jo Flickriin ja Instagramiin ja jotain on tullut kerrottuakin joillekin, mutta tässä nyt vähän Lijiangista.

Lijiangin löysin vahingossa katsoessani halpalentoyhtiö Tigerairin tarjouksia eri puolille Aasiaa. Googlasin Lijiangin ja totesin että sinne on pakko päästä. Sanni halusi Shanghaihin, joten näistä kahdesta kohteesta tuli meidän Kiinan reissu. Lijiangiin saavuimme torstaina iltapäivällä, totesimme olevamme sateessa ilman tietoakaan siitä, miten pääsisimme hotellille. No, kyyti onneksi järjestyi kielimuurista huolimatta ja vihdoin pääsimme muinaiskaupungissa (asutusta n 600 eKr.) sijaitsevaan suloiseen hotelliimme. Hotellilla yksi työntekijä jopa osasi muutaman sanan englantia ja pääsimme vihdoin huoneeseemme. Huoneessa oli kaksi kovapuista, koristeellisesti veistettyä sänkyä ja pesuhuone. Pesuhuoneeseen ei tosin ollu ovea, vain läpinäkyvä verho. Erikoinen tämä kiinalainen kulttuuri... Ovi "lukittiin" yöksi laittamalla rima poikittain ovien taakse telineisiin. Aika muinainen systeemi. Ulkoa päin ovi lukittiin pikkuisella munalukolla. Noh, pihapiirissä oli jatkuvasti jokj, joten huoneeseen tuskin olisi kukaan päässyt murtautumaan. Hotelli oli suloinen, pieni ja idyllinen.

Toisena päivänä sää oli jo hiukan parempi, vaikka välillä vähän ripottelikin. Kiertelimme muinaiskaupunkia ja välillä nautimme ihanasta kiinalaisesta ruoasta tai teestä. Taustalla näkyi pilviin katoavia vuoria ja kukkuloita. Shoppailtua ei tullut oikeastaan, mitä nyt hiuspuikon ostin itselleni :) Lauantaina sää oli enään puolipilvinen ja illaksi muuttui aika kauniiksi, kun aurinkokin näyttäytyi. Silloin kiersimme vanhaa kaupunkia (jolla ikää n 800 vuotta) ja tutustuimme erääseen paikalliseen, joka tarjosi meille ruokaa ja kierrätti meitä vähän ympäriinsä. Ensimmäinen paikallinen, joka osasi englantia niin, että lauseet olivat ymmärrettäviä. Yleensä sanavarasto loppui heti 'hello'n jälkeen. Sitä toisaalta kuuli enemmänkin.

Sunnuntaina halusimme suunnata Jade Dragon lumivuorelle, josta Lijiangin maisema on kuuluisa. Olimme neuvottelemassa taksin kanssa hinnoista, kun neljä paikallista nuorta tulivat paikalle ja sanoivat, että voisivat lähteä bussilla ensin meidän kanssamme läheiseen, perinteisempään kiinalaiskylään. No, hyppäsimme bussiin heidän kanssaan, ja pian olimmekin suloisessa pikkukylässä. Siellä meidät vietiin paikallisen isoäidin luo, jossa meille tarjottiin teetä ja pähkinöitä. Mummo oli todella suloinen, vaikka eihän meillä yhteistä kieltä ollutkaan. Paikallisista nuoristakin, joiden kanssa liikuimme, vain yksi puhui huonoa englantia. Esimerkiksi kielteiset muodot olivat hänelle vieraita, joten jouduimme itse päättämään, puhuiko hän mistä. No, kyllä sillä selvittiin. Seuraavaksi hyppäsimme uudestaan bussiin, kohteena Jade water village, pieni kylän tapainen vuoren rinteellä. Näkymät olivat huikeat ja vuorikin rupesi näyttäytymään pilvien lomasta. Korkein, viiteen ja puoleen kilometriin nouseva huippu ei koskaan meille näyttäytynyt, mutta näkymät olivat silti huikeat. Voin nyt sanoa kiivenneeni itäisen Himalajan erään vuoren rinnettä ylöspäin raikkaassa vuoristoilmassa, kirkkaan vuoristopuron kohistessa vieressä. Sää oli upea, aurinko paistoi ja taivaalla vain muutama poutapilvi. Tietenkin onnistuin saamaan vähän punaista väriä nenänpäähäni ja olkapäilleni, mutta en onneksi sen pahemmin palanut.

Vuoristohyppelyn jälkeen lähdimme paikallisten ystäviemme kanssa kohti Lijiangin vanhaa kaupunikia, jossa saimme taas hyvää kiinalaista vihreää teetä, sekä pääsimme erään hotellin parvekkeelle, vanhan kaupungin korkeimman huipun luona, josta näkyi vanhan kaupungin katot ja lumivuori taustalla. Näky oli huikea ja kaunis sää kruunasi sen täydellisesti. Vanhan kaupungin kukkulan laelta minun ja Sannin täytyi suunnata jo takaisin hotellillemme ja hyvästelimme paikalliset ystävämme. Hotellilla pakkasimme tavaramme, kävimme vielä ulkona syömässä, ja sitten pyysimme hotellin työntekijää (sitä, joka osasi englantia) soittamaan meille taksin. Siitä suuntasimmekin rautatieasemalle, josta tämä monivaiheinen matkantekomme alkoi.

Olen ihastunut Lijiangin kuvankauniisiin maisemiin ja olisin jatkanut mielummin noin 150 kilometrin päässä olevaan Shangri Lahan, mutta Shanghai odottaa. Kohta pääsemme koneeseen ja sitten kolmen tunnin lennon jälkeen olemmekin jo Shanghaissa. Jännä juttu, että olen täällä. Kiina ei alunperin kuulunut matkasuunnitelmiini ollenkaan, mutta näin vain satuinkin pääsemään näinkin upeaan paikkaan.

Kiinan kieli on aika erikoista. Eihän siitä ymmärrä mitään. Mutta kyllä minunkin sanavarastoni sai muutaman sanan perustuksen tällä reissulla. Ylpein hetki oli se, kun ymmärsin ihan itse, kun rautatieaseman työntekijä kehui hymyäni kauniiksi. Tai no, ymmärsin sen sanan kaunis, piao liang, sen hymyn päättelin hänen elekielestään. Osaan myös sanoa tämä (lausutaan kuin tsökö), hei (ni hao), sekä kiitos (xie xie). Niitä sanoja sitten olenkin toistellut paljon. Toisaalta hymyllä ja elekielelläkin pääsee pitkälle. Ja Sanni osaa kysyä onko jossain ruoassa lihaa. On meillä lisäksi lappu, jossa kerrotaan, ettemme syö lihaa. No, hyvin on tähän asti mennyt, jollei junalippujen kanssa koheltamista lasketa. Eikä sekään onneksi muodotunut ongelmaksi, sillä ehdimme lentokentälle ajoissa. Terveisiä Kiinasta!

______
Edit:
Nyt perillä Shanghaissa, jouduimme istumaan koneessa puolitoista tuntia ennen kuin pääsimme ilmaan :o Kaikista pahinta oli ehkä se, että istuin kiinalaisille mitoitetussa keskipenkissä. Polvet ei sitten mahtunut yhtään minnekään. Ensimmäisen vartin jälkeen alkoi ekan kerran kramppaamaan. Pitkistä koivista on välillä haittaakin.

Kopi C Kosong

Koulu alkaa maanantaina puoli kolmelta iltapäivällä Talent Management and Development kurssilla. Luento kestää neljä tuntia, ja on tuskaa istua ja kuunnella kun proffa ei etene, vaan jaarittelee asiasta sitä sun tätä neljä tuntia. Eilen saatiin yksi viiden minuutin tauko koko luennon aikana. Motivaatio laskee ja keskittymiskyky romahtaa. Viikko sitten sentään käytimme tunnin pallopelin pelaamiseen. Ai niin, ja aamun kertaustestin viisi parasta palkitaan karkilla. Ei, ei tämä ole eskari, vaan yksi Aasian huippuyliopistoista. Valitettavasti niissä listoissa taidetaan vertailla muita asioita kuin opetuksen tasoa. Opetusmateriaalitkin ovat välillä huvitusta herättäviä, teknologiasta kertova opetusvideo 2000-luvun alusta. Luulisi uudempiakin löytyvän.

Tiistaina herätyskello soi puoli seitsemältä ja kaksikymmentä yli seitsemän lähden kävelemään kotoa. Koulumatkaan ei menisi yli tuntia, jos MRT asemalla ei tarvitsisi jonottaa kampusbussiin pääsyä sadan muun opiskelijan kanssa. Aamu alkaa Sashan Talent Sourcing and Aquisition kurssilla. Tämä neljän tunnin luento on vähän siedettävämpi, kaksi kahdenkymmenen minuutin taukoa ja luento loppuu puolisen tuntia etuajassa. "Eihän ketään täällä kiinnosta neljää tuntia olla."

Tiistaina luennon jälkeen käyn joogassa ja bollywood tanssitunnilla, joita järjestetään lukukauden ensimmäisellä puoliskolla tytöille. Herttaista, tytöille sopivaa liikuntaa siis. Eli siis hiki tulee lähinnä ulkolämpötilasta eikä liikunnasta, mutta näillä helteillä ei paljoa jaksakaan, kun liikuntatilat ei ole edes ilmastoituja. Toisaalta jotain kunnon liikuntaakin kaipaisi. Ja tosiaan nämäkin tunnit loppuu muutaman viikon päästä, ettei ne vain tulisi opiskelun tielle. Huoh...

Keskiviikko on se ainoa pitkä päivä. Koulu alkaa samaan aikaan kun tiistaina, eli liian aikaisin. Ensin on Strategic Managementin neljän tunnin luento. Ryhmä on pienempi kuin muilla luennoilla, eli alle 30 henkilöä. Lähinnä vaihtareita ja muutenkin aika rento meininki lah. Ja proffan aksentti on aidosti singaporelainen. Lauseet siis loppuu lah ja välillä sekaan eksyy sana tai pari kiinaa. Kurssi on suht helppo ja ollaan puhuttu aika perusjutuista. Eli tämä kurssi on se varmin. Lounaalle pääsee puoli yhdeltä, jolloin syömään on juuri pääsyt muutama sata muutakin opiskelijaa. Jonot ovat pitkät, mutta ruoka halpaa ja ihan hyvää. Parilla Singaporen dollarilla saa ihan täyden aterian.

Ruoan jälkeen on odotteluaikaa puoli kolmeen asti, jolloin Information Techonoly alkaa. Kurssilla vaihtarit on sysätty yhteen nurkkaan ja samaan ryhmään, ettei vain häirittäisi paikallisia, koska heitä opiskelu kiinnostaa. No, en väit vastaan, vaihtareiden kanssa sitten siellä nurkassa koitetaan tulkata professorin englannin lisäksi hänen käsialaansa. Molemmat on aika vaikeastitulkittavia. Kolmen tunnin tuskailun jälkeen nokka kohti kotia ja viikonloppua. Kouluahan siis sattuu lukujärjestyksessäni olemaan vain maanantaista keskiviikkoon. Aikaa jää kivasti reissailuun ja joskus jopa koulutöiden tekemiseen.

Koulutöiden lisäksi pitäisi tässä syksyllä tehdä CV ja maisterihakemuksen palaset valmiiksi, että ne voisi vain lähettää eteenpäin kun se aika tulee. Maisterihakuun onneksi riittää essee omasta kandintyöstä. Helppo nakki siis. Pisteitä saa myös keskiarvosta. Olen tosiaan koko hakuajan rinkka selässä jossain rannalla tai viidakossa, että joudun delegoimaan tämän nyt jonkun Suomessa majailevan harteille, hakemuksen liitteet on nimittäin lähetettävä yhdessä kirjekuoressa Helsinkiin hakuajan puitteissa. (Äitiii.... :P )

Joitain Singaporen hassuuksia vielä tähän loppuun. Jos haluaa tavallisen kahvin, sitä saa vain jos tilaa Kopi C Kosong. Muuten tulee todella makeaa ihmekahvia, joka on jopa minulle liian makeaa. Toinen on tosiaan lah, jota paikalliset tunkevat puheessaan joka väliin. Muita on esim se, että jalkakäytävällä ei ole järjestystä, ei kävellä toisessa reunassa, vaan ihan sattumanvaraisesti siinä kohtaa tietä kun huvittaa. Ulkomaalainen hyppii ja loikkii, koska ei älyä että pitäisi vain kävellä. Muuten Singaporessa on kyllä siistiä ja järjestelmällistä. Paikallisilla ei tunnu oikein olevan kiire minnekään, ja luennollekin näköjään sopii tulla jopa tunni  myöhässä. Tai lähteä kesken kaiken käymään jossain. Myös koulun t-paitoja näkyy ihmisten päällä paljon. Enpä osaa kuvitella että porukalla olisi samalla lailla Aalto-paitoja tavallisena päivänä päällä. Ehkä tapahtumissa, tai muissa, mutta joka päivä usealla opiskelijalla päällä luennolla? Enpä tiedä. Sitten on angmoh. Sana, jota käytetriin kuvaamaan minua, Mairaa ja Dylania. Sana, jolla joogaohjaaja kutsui minua, ennen kuin puhui nopeasti jotain kiinaksi ja sai muut joogailijat tirskumaan. Kun kysyin vuokraemännältäni, että mitä tuo angmoh tarkoittaa, hän purskahti nauruun selitettyäni, että kaveri oli kutsunut minua angmohiksi. Sana ei kuulemma ole loukkaava, mutta tarkoittaa valkonaamaa, gringoa. Angmoh, tämä hölmö valkonaama tässä ei nyt ihan ymmärtänyt miten tuohon ilmaisuun pitäisi suhtautua... No, huumori on yleensä paras vaihtoehto näissä tapauksissa. Jos joku osaa singlishiä, mitä angmoh tahta tarkoittaa? 

Over and out.

-Pirita

Singapore, osa II

Singaporessa on kulunut jo kuusi viikkoa. Aika hurja ajatus. Siinä missä Vilma ja Sanni on kierrellyt Malesian lähipaikkoja niin paljon kun ehtii, mä olen keskittynyt enemmän Singaporen kiertelemiseen. Kansallispuistoista ja muista ulkoilualueista olen reilusti suurimpaan osaan tutustunut ja nähnyt toinen toistaan upeampia maisemia ja viidakoita. Noissa sademetsissä/viidakoissa on aika hurja olla. Meteli on kova, kun liskot, linnut, apinat ja ties mitkä sirkat ja kaskaat huutavat kilpaa. Kosteus tuntuu iholla märkänä raskaana rättinä ja kävely kuumassa ja kosteassa on yllättävän raskasta. Silti siellä on upea olla. Se kuumuus, kosteus, äänet, tuoksut... se on kaikki aika jännää ja eksoottista suomalaiselle. Käärmeisiin en ole vielä onneksi törmännyt, mutta apinoihin, erilaisiin ötököihin, sekä liskoihin kyllä. Myös täällä Singaporessa voi siis törmätä viidakoissa varaaneihin. Seuraavaksi Vara, eli vuokraemäntämme, suositteli mangrovekosteikkoa, missä on taas vähän erilaista kuin muissa viidakoissa. Singapore on kyllä todellakin vastakohtien maa. Kuuma ja kostea helle, ja jäätävä ilmastointi sisätiloissa, upea, siisti, moderni kaupunki, ja hengittävät, elävät, rönsyilevät viidakot ympärillä.

Nyt kun olen pysynyt Singaporen puolella jo jonkin aikaa ja saan passini huomenna takaisin, voinkin suunnata Kuala Lumpuriin viikonlopuksi Aallosta tulleen Outin kanssa. Tarkempaa suunnitelmaa ei ole, luentojen jälkeen keskiviikkona ajetaan metrolla Malesian rajalle, siitä Johor Bahrun bussiasemalta bussiin, joka ajaa Kuala Lumpuriin. Perille ehditän onneksi jo valoisaan aikaa, ettei tarvitse hortoilla pimeässä hotellia etsien. Käydään varmaan Batu Cavesissä, sekä Chinatownissa ainakin, kun niitä on suositeltu meille. Lauantai-illaksi tulemme takaisin Singaporeen ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä rästissä olevia koulutehtäviä.

Sitä seuraavalla viikolla lähdemme Sannin kanssa Kiinaan kymmeneksi päiväksi syyslomaa viettämään. Ensin vietetään viisi päivää Lijiangissa (upean näköinen paikka, kannattaa googlata kuvia), ja sieltä suuntaamme Shanghaihin loppuajaksi. Tämän reissun takia passinikin on siis Kiinan lähetystössä, viisumihakemusta varten. Shanghaissa saamme yöpyä suomalaisen expattiperheen kodissa, ja Sannihan tuntee Shanghaita, koska on asunut siellä pari vuotta teini-ikäisenä. Aika upeaa, että pääsee kiertämään näin upeita, eksoottisia ja erilaisia paikkoja.

Kiinan reissun jälkeen tulee varmaan oltua taas Singaporessa jonkin aikaa, koulutöitä tehdessä ja Singaporea kierrellessä. Ja tietenkin seuraavia reissuja suunnitellessa. Koeviikon aikataulu sattui sopivasti niin, että ehdin Filippiineille viikoksi ennen kuin Riikka tulee käymään. Riikan kanssa sitten ollaan Singaporessa ja käydään jossain päin Indonesiaa todennäköisesti. Kun Riikka lähtee, minä suuntaan Balille muiden Aasiassa vaihdossa olevien mikkeliläisten kanssa joulun viettoon. Uudeksi vuodeksi lennän Bangkokiin, missä Henu liittyy seuraani seuraavaksi kuudeksi viikoksi Thaimaata kiertelemään.

Suunnitelmia on paljon ja aika kuluu hurjaa vauhtia. Hurjaa on myös ajatella että juuri kun tulen täältä ikuisen kesän alueelta, lähden viikoksi Lappiin. Siinä voi tulla aika kylmä.

Nyt nokka kohti luentoa, ja kuulumisiin!

-Pirita

Singapore

Parin viikon jälkeen Singaporesta rupeaa hahmottumaan jo jonkinlainen kuva. Kuuma, kostea, moderni, herkuttelijan unelmakohde, vihreäm siisti, turvalinen. Toisaalta kaikki noi löytyvät matkaoppaista ja turistien tarinoistakin. Singaporelaiset ei koskaan mene portaita, jos liukuportaat tai hissi on tarjolla, ja niitä kyllä on. Bussilla kuljetaan yksikin pysäkinväli, ja bussissa oitää leimata kortti sekä bussiin mennessä, että sieltä poistuessa. Ei tarvitse kauas mennä pilvenpiirtäjistä, että löytää sademetsäviidakkoa, apinoineen, liskoineen ja hyönteisineen. Kuumassa ja kosteassa ilmastossa liikkuminenin on rankempaa. Vaihtareita on paljon, samoin muita länkkäreitä, mutta metrossa kulkee silti lähinnä aasialaisen näköisiä ihmisiä. Millä ne länkkärit sitten kulkee?

Tosiaankin, ruoka on aivan ihanaa, on intialaista, kiinalaista, vietnamilaista, malesialaista, korealaista, thaimaalaista, singaporelaista... Ja food courteista tai hawker centereistä voi saada kunnollisen aterian iha parilla hassulla kolikolla. Eli ruoka on halpaa ja hyvää jabvalikoima on erinomainen. Omia suosikkeja on ehdottomasti intialainen, varsinkin se meidän "oma", tuossa aivan alakerrassa. Myös muslimiruoka (juu, sillä nimellä se oli", oli tosi hyvää, samoin mix veg and rice, missä saa riisin kaveriksi valita kolmea eri ruokaa noin 15 valikoimasta.

Tosiaan, olen käynyt kahdessa upeassa paikassa pomppimassa Singaporessa missä oli viidakkomaisempaa, mt. Faber ja Bukit Timah. Jälkimmäinen on ihan nature reserve, jossa oli tosiaan hyvin sademetsämäinen tunnelma. Hiki virtaa selässä aika helpolla näissä losuhteissa ja juotua tulee paljon, mutta on ehdottomasti sen arvoista, kun pääsee rankkasateen yllättämäksi viidakossa, joka on niin tiheä, että vaikka rankkasateen kuulee ja näkee, ei se pääse kastelemaan meittä siellä maan tasalla. Lisäksi pienen apinanpoikaset tuijottelevat vähän matkan päästä uteliaina, ja jättimuurahaiset ovat 7 cm pitkiä.

Singaporesta löytyy kyllä todella vahvoja kontrasteja, modernin keskusta-alueen ja viidakon väliltä.

Higher mountains

(c) me

Here it feels like the soul can rest. The wilderness here is so different, so raw, somehow. The treeline is somewhere dozens of meters below me and the sun makes the snow shine and glimmer. I can see to three countries and it takes so little time to go from one country to another and you don't even notice you went across borders. This is where the nature is at its best, cruel, unpredictable, beautiful, wild. This is where I feel peaceful.

Dreaming about traveling

I have this burn inside, a burn that tells me to go, to run and to climb every mountain. And there are a few I want to start with. I want to go to Lapland. I want to go to the Alps, I want to summit Mount Kinabalu. Those are the ones I want to start with. I am going to Lapland in two weeks, to ski and to summit at least the second highest point of Finland. I will also go to the boundary mark of the three countries. I will enjoy the sunny days or early April in northern Finland. Then, in the fall I will go to South East Asia, where I could summit Mount Kinabalu. And when I come back from South East Asia, I will go to the Alps. I promise. :)

from: http://www.thebigdomain.com/docs/HeroImages/The%20alps%20hero%20image.jpg

from: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Hvzk2gbSGBcvMldMZxPL8KmF-GQ46ROupmBb6x3646xbb0HbHLa_NH5FfrvkL_VzKG65NqHh-nSVXWcI-rYegn4kDBj8LBbA1HZhFzfYth0hJIh8xGpCMDJrWVmuziYnRPAy8ve3v7R1/s1600/MountKinabalu.jpg

from: http://personal.inet.fi/koti/rossi/lappi_sa4.jpg