Kopi C Kosong

Koulu alkaa maanantaina puoli kolmelta iltapäivällä Talent Management and Development kurssilla. Luento kestää neljä tuntia, ja on tuskaa istua ja kuunnella kun proffa ei etene, vaan jaarittelee asiasta sitä sun tätä neljä tuntia. Eilen saatiin yksi viiden minuutin tauko koko luennon aikana. Motivaatio laskee ja keskittymiskyky romahtaa. Viikko sitten sentään käytimme tunnin pallopelin pelaamiseen. Ai niin, ja aamun kertaustestin viisi parasta palkitaan karkilla. Ei, ei tämä ole eskari, vaan yksi Aasian huippuyliopistoista. Valitettavasti niissä listoissa taidetaan vertailla muita asioita kuin opetuksen tasoa. Opetusmateriaalitkin ovat välillä huvitusta herättäviä, teknologiasta kertova opetusvideo 2000-luvun alusta. Luulisi uudempiakin löytyvän.

Tiistaina herätyskello soi puoli seitsemältä ja kaksikymmentä yli seitsemän lähden kävelemään kotoa. Koulumatkaan ei menisi yli tuntia, jos MRT asemalla ei tarvitsisi jonottaa kampusbussiin pääsyä sadan muun opiskelijan kanssa. Aamu alkaa Sashan Talent Sourcing and Aquisition kurssilla. Tämä neljän tunnin luento on vähän siedettävämpi, kaksi kahdenkymmenen minuutin taukoa ja luento loppuu puolisen tuntia etuajassa. "Eihän ketään täällä kiinnosta neljää tuntia olla."

Tiistaina luennon jälkeen käyn joogassa ja bollywood tanssitunnilla, joita järjestetään lukukauden ensimmäisellä puoliskolla tytöille. Herttaista, tytöille sopivaa liikuntaa siis. Eli siis hiki tulee lähinnä ulkolämpötilasta eikä liikunnasta, mutta näillä helteillä ei paljoa jaksakaan, kun liikuntatilat ei ole edes ilmastoituja. Toisaalta jotain kunnon liikuntaakin kaipaisi. Ja tosiaan nämäkin tunnit loppuu muutaman viikon päästä, ettei ne vain tulisi opiskelun tielle. Huoh...

Keskiviikko on se ainoa pitkä päivä. Koulu alkaa samaan aikaan kun tiistaina, eli liian aikaisin. Ensin on Strategic Managementin neljän tunnin luento. Ryhmä on pienempi kuin muilla luennoilla, eli alle 30 henkilöä. Lähinnä vaihtareita ja muutenkin aika rento meininki lah. Ja proffan aksentti on aidosti singaporelainen. Lauseet siis loppuu lah ja välillä sekaan eksyy sana tai pari kiinaa. Kurssi on suht helppo ja ollaan puhuttu aika perusjutuista. Eli tämä kurssi on se varmin. Lounaalle pääsee puoli yhdeltä, jolloin syömään on juuri pääsyt muutama sata muutakin opiskelijaa. Jonot ovat pitkät, mutta ruoka halpaa ja ihan hyvää. Parilla Singaporen dollarilla saa ihan täyden aterian.

Ruoan jälkeen on odotteluaikaa puoli kolmeen asti, jolloin Information Techonoly alkaa. Kurssilla vaihtarit on sysätty yhteen nurkkaan ja samaan ryhmään, ettei vain häirittäisi paikallisia, koska heitä opiskelu kiinnostaa. No, en väit vastaan, vaihtareiden kanssa sitten siellä nurkassa koitetaan tulkata professorin englannin lisäksi hänen käsialaansa. Molemmat on aika vaikeastitulkittavia. Kolmen tunnin tuskailun jälkeen nokka kohti kotia ja viikonloppua. Kouluahan siis sattuu lukujärjestyksessäni olemaan vain maanantaista keskiviikkoon. Aikaa jää kivasti reissailuun ja joskus jopa koulutöiden tekemiseen.

Koulutöiden lisäksi pitäisi tässä syksyllä tehdä CV ja maisterihakemuksen palaset valmiiksi, että ne voisi vain lähettää eteenpäin kun se aika tulee. Maisterihakuun onneksi riittää essee omasta kandintyöstä. Helppo nakki siis. Pisteitä saa myös keskiarvosta. Olen tosiaan koko hakuajan rinkka selässä jossain rannalla tai viidakossa, että joudun delegoimaan tämän nyt jonkun Suomessa majailevan harteille, hakemuksen liitteet on nimittäin lähetettävä yhdessä kirjekuoressa Helsinkiin hakuajan puitteissa. (Äitiii.... :P )

Joitain Singaporen hassuuksia vielä tähän loppuun. Jos haluaa tavallisen kahvin, sitä saa vain jos tilaa Kopi C Kosong. Muuten tulee todella makeaa ihmekahvia, joka on jopa minulle liian makeaa. Toinen on tosiaan lah, jota paikalliset tunkevat puheessaan joka väliin. Muita on esim se, että jalkakäytävällä ei ole järjestystä, ei kävellä toisessa reunassa, vaan ihan sattumanvaraisesti siinä kohtaa tietä kun huvittaa. Ulkomaalainen hyppii ja loikkii, koska ei älyä että pitäisi vain kävellä. Muuten Singaporessa on kyllä siistiä ja järjestelmällistä. Paikallisilla ei tunnu oikein olevan kiire minnekään, ja luennollekin näköjään sopii tulla jopa tunni  myöhässä. Tai lähteä kesken kaiken käymään jossain. Myös koulun t-paitoja näkyy ihmisten päällä paljon. Enpä osaa kuvitella että porukalla olisi samalla lailla Aalto-paitoja tavallisena päivänä päällä. Ehkä tapahtumissa, tai muissa, mutta joka päivä usealla opiskelijalla päällä luennolla? Enpä tiedä. Sitten on angmoh. Sana, jota käytetriin kuvaamaan minua, Mairaa ja Dylania. Sana, jolla joogaohjaaja kutsui minua, ennen kuin puhui nopeasti jotain kiinaksi ja sai muut joogailijat tirskumaan. Kun kysyin vuokraemännältäni, että mitä tuo angmoh tarkoittaa, hän purskahti nauruun selitettyäni, että kaveri oli kutsunut minua angmohiksi. Sana ei kuulemma ole loukkaava, mutta tarkoittaa valkonaamaa, gringoa. Angmoh, tämä hölmö valkonaama tässä ei nyt ihan ymmärtänyt miten tuohon ilmaisuun pitäisi suhtautua... No, huumori on yleensä paras vaihtoehto näissä tapauksissa. Jos joku osaa singlishiä, mitä angmoh tahta tarkoittaa? 

Over and out.

-Pirita

Singapore, osa II

Singaporessa on kulunut jo kuusi viikkoa. Aika hurja ajatus. Siinä missä Vilma ja Sanni on kierrellyt Malesian lähipaikkoja niin paljon kun ehtii, mä olen keskittynyt enemmän Singaporen kiertelemiseen. Kansallispuistoista ja muista ulkoilualueista olen reilusti suurimpaan osaan tutustunut ja nähnyt toinen toistaan upeampia maisemia ja viidakoita. Noissa sademetsissä/viidakoissa on aika hurja olla. Meteli on kova, kun liskot, linnut, apinat ja ties mitkä sirkat ja kaskaat huutavat kilpaa. Kosteus tuntuu iholla märkänä raskaana rättinä ja kävely kuumassa ja kosteassa on yllättävän raskasta. Silti siellä on upea olla. Se kuumuus, kosteus, äänet, tuoksut... se on kaikki aika jännää ja eksoottista suomalaiselle. Käärmeisiin en ole vielä onneksi törmännyt, mutta apinoihin, erilaisiin ötököihin, sekä liskoihin kyllä. Myös täällä Singaporessa voi siis törmätä viidakoissa varaaneihin. Seuraavaksi Vara, eli vuokraemäntämme, suositteli mangrovekosteikkoa, missä on taas vähän erilaista kuin muissa viidakoissa. Singapore on kyllä todellakin vastakohtien maa. Kuuma ja kostea helle, ja jäätävä ilmastointi sisätiloissa, upea, siisti, moderni kaupunki, ja hengittävät, elävät, rönsyilevät viidakot ympärillä.

Nyt kun olen pysynyt Singaporen puolella jo jonkin aikaa ja saan passini huomenna takaisin, voinkin suunnata Kuala Lumpuriin viikonlopuksi Aallosta tulleen Outin kanssa. Tarkempaa suunnitelmaa ei ole, luentojen jälkeen keskiviikkona ajetaan metrolla Malesian rajalle, siitä Johor Bahrun bussiasemalta bussiin, joka ajaa Kuala Lumpuriin. Perille ehditän onneksi jo valoisaan aikaa, ettei tarvitse hortoilla pimeässä hotellia etsien. Käydään varmaan Batu Cavesissä, sekä Chinatownissa ainakin, kun niitä on suositeltu meille. Lauantai-illaksi tulemme takaisin Singaporeen ja sunnuntaina olisi tarkoitus tehdä rästissä olevia koulutehtäviä.

Sitä seuraavalla viikolla lähdemme Sannin kanssa Kiinaan kymmeneksi päiväksi syyslomaa viettämään. Ensin vietetään viisi päivää Lijiangissa (upean näköinen paikka, kannattaa googlata kuvia), ja sieltä suuntaamme Shanghaihin loppuajaksi. Tämän reissun takia passinikin on siis Kiinan lähetystössä, viisumihakemusta varten. Shanghaissa saamme yöpyä suomalaisen expattiperheen kodissa, ja Sannihan tuntee Shanghaita, koska on asunut siellä pari vuotta teini-ikäisenä. Aika upeaa, että pääsee kiertämään näin upeita, eksoottisia ja erilaisia paikkoja.

Kiinan reissun jälkeen tulee varmaan oltua taas Singaporessa jonkin aikaa, koulutöitä tehdessä ja Singaporea kierrellessä. Ja tietenkin seuraavia reissuja suunnitellessa. Koeviikon aikataulu sattui sopivasti niin, että ehdin Filippiineille viikoksi ennen kuin Riikka tulee käymään. Riikan kanssa sitten ollaan Singaporessa ja käydään jossain päin Indonesiaa todennäköisesti. Kun Riikka lähtee, minä suuntaan Balille muiden Aasiassa vaihdossa olevien mikkeliläisten kanssa joulun viettoon. Uudeksi vuodeksi lennän Bangkokiin, missä Henu liittyy seuraani seuraavaksi kuudeksi viikoksi Thaimaata kiertelemään.

Suunnitelmia on paljon ja aika kuluu hurjaa vauhtia. Hurjaa on myös ajatella että juuri kun tulen täältä ikuisen kesän alueelta, lähden viikoksi Lappiin. Siinä voi tulla aika kylmä.

Nyt nokka kohti luentoa, ja kuulumisiin!

-Pirita

Singapore

Parin viikon jälkeen Singaporesta rupeaa hahmottumaan jo jonkinlainen kuva. Kuuma, kostea, moderni, herkuttelijan unelmakohde, vihreäm siisti, turvalinen. Toisaalta kaikki noi löytyvät matkaoppaista ja turistien tarinoistakin. Singaporelaiset ei koskaan mene portaita, jos liukuportaat tai hissi on tarjolla, ja niitä kyllä on. Bussilla kuljetaan yksikin pysäkinväli, ja bussissa oitää leimata kortti sekä bussiin mennessä, että sieltä poistuessa. Ei tarvitse kauas mennä pilvenpiirtäjistä, että löytää sademetsäviidakkoa, apinoineen, liskoineen ja hyönteisineen. Kuumassa ja kosteassa ilmastossa liikkuminenin on rankempaa. Vaihtareita on paljon, samoin muita länkkäreitä, mutta metrossa kulkee silti lähinnä aasialaisen näköisiä ihmisiä. Millä ne länkkärit sitten kulkee?

Tosiaankin, ruoka on aivan ihanaa, on intialaista, kiinalaista, vietnamilaista, malesialaista, korealaista, thaimaalaista, singaporelaista... Ja food courteista tai hawker centereistä voi saada kunnollisen aterian iha parilla hassulla kolikolla. Eli ruoka on halpaa ja hyvää jabvalikoima on erinomainen. Omia suosikkeja on ehdottomasti intialainen, varsinkin se meidän "oma", tuossa aivan alakerrassa. Myös muslimiruoka (juu, sillä nimellä se oli", oli tosi hyvää, samoin mix veg and rice, missä saa riisin kaveriksi valita kolmea eri ruokaa noin 15 valikoimasta.

Tosiaan, olen käynyt kahdessa upeassa paikassa pomppimassa Singaporessa missä oli viidakkomaisempaa, mt. Faber ja Bukit Timah. Jälkimmäinen on ihan nature reserve, jossa oli tosiaan hyvin sademetsämäinen tunnelma. Hiki virtaa selässä aika helpolla näissä losuhteissa ja juotua tulee paljon, mutta on ehdottomasti sen arvoista, kun pääsee rankkasateen yllättämäksi viidakossa, joka on niin tiheä, että vaikka rankkasateen kuulee ja näkee, ei se pääse kastelemaan meittä siellä maan tasalla. Lisäksi pienen apinanpoikaset tuijottelevat vähän matkan päästä uteliaina, ja jättimuurahaiset ovat 7 cm pitkiä.

Singaporesta löytyy kyllä todella vahvoja kontrasteja, modernin keskusta-alueen ja viidakon väliltä.

Higher mountains

(c) me

Here it feels like the soul can rest. The wilderness here is so different, so raw, somehow. The treeline is somewhere dozens of meters below me and the sun makes the snow shine and glimmer. I can see to three countries and it takes so little time to go from one country to another and you don't even notice you went across borders. This is where the nature is at its best, cruel, unpredictable, beautiful, wild. This is where I feel peaceful.

Dreaming about traveling

I have this burn inside, a burn that tells me to go, to run and to climb every mountain. And there are a few I want to start with. I want to go to Lapland. I want to go to the Alps, I want to summit Mount Kinabalu. Those are the ones I want to start with. I am going to Lapland in two weeks, to ski and to summit at least the second highest point of Finland. I will also go to the boundary mark of the three countries. I will enjoy the sunny days or early April in northern Finland. Then, in the fall I will go to South East Asia, where I could summit Mount Kinabalu. And when I come back from South East Asia, I will go to the Alps. I promise. :)

from: http://www.thebigdomain.com/docs/HeroImages/The%20alps%20hero%20image.jpg

from: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9Hvzk2gbSGBcvMldMZxPL8KmF-GQ46ROupmBb6x3646xbb0HbHLa_NH5FfrvkL_VzKG65NqHh-nSVXWcI-rYegn4kDBj8LBbA1HZhFzfYth0hJIh8xGpCMDJrWVmuziYnRPAy8ve3v7R1/s1600/MountKinabalu.jpg

from: http://personal.inet.fi/koti/rossi/lappi_sa4.jpg

The wind turns to north again

Today I was asked what I did, or what happened in my life in 2008.

I thought about it for a while and realized that everything started to change that year. I left Finland alone, without my family, for the first time ever and for three weeks I was in England, falling in love with traveling and seeing the world. Something changed profoundly. In 2008 I found out I will be leaving to the U.S.A. in a year. In 2008 I fell in love with the world and become a wanderer. In 2008 I was bitten by the travel bug. From 2008 there has been no turning back. I am on the go, moving, changing, traveling, flying.

I yearn to go. And once again, after staying almost two years in one place, I am fidgeting for excitement, I am leaving soon. I could count the days for many things. The trip to Lapland in a few weeks, the trip to Iceland in the summer, or The Trip of the year, to Singapore in the fall. I could be counting days to the moment when I leave from here to go temporarily somewhere else. But I'm counting stars. Because I know I am about to embark on a next phase in my life. Everything feels so unknown and very uncertain. But I love that feeling. It's the feeling of adventure.

Iceland to Singapore

Iceland and Singapore are pretty much like the night and day, hot and cold, black and white. I would be extremely lucky to be able to visit them both next summer. The trip to Singapore has been confirmed and the tickets have been bought. Now I'm hoping my plans for the summer become clear so I would know whether I am going to Iceland or not. I really wish I can make the trip, I would love it, being in such a rare, beautiful place like Iceland, just few weeks before flying off to Singapore.

I know I am a dreamer, but I hope this dream of mine would come true. From Iceland to Singapore. I think I could definitely call that exotic.

The two islands, completely different in so many aspects, yet something in common. Small, beautiful countries, surrounded by the sea.

from: http://therealsingapore.com/sites/default/files/field/image/singapore2_1.jpg

from: http://www.letstravelsomewhere.com/wp-content/uploads/2013/01/michael-hacker-iceland-laugavegur-trek-torfahlaup.jpg